UUSI KAUSI - UUDET VÄRIT!
Paljon ehti taustoissa tapahtua asioita kultajuhliin päättyneen viime kauden ja eilen alkaneen, ensimmäisen A-poikakauden, välissä. Tai no, eipä varsinaisesti kuin yksi asia, mutta se oli sitten sitäkin isompi ja merkittävämpi!
Nimittäin pitkään kypsytellystä seurojen yhdistymisestä tuli totta kesän aikana ja virallisesti elokuun alusta Salon poikalentopallojoukkueet ovat tunnustaneet vanhan sinipunahallituksen mukaisia värejä. Onhan siellä toki vielä valkoistakin mukana.
Täytyy sanoa, että ainakin henkilökohtaisesti eilinen nosti esiin nostalgia-trippejä omilta pelivuosilta sekä asiaan kuuluvaa ylpeydenkin tunnetta, koska alkamassa oli pitkästä aikaa turnaus oman kasvattajaseuran väreissä. Tällä kerta tosin ”turvallisesti” kentän ulkopuolella, apuvalmentajan roolissa. Ympyrä olisi sulkeutunut täydellisesti, jos pelipaikkana olisi vielä ollut Urheilutalo, joka meille vanhoille viestiläisille on aina ja ikuisesti Viestin Urheilutalo, vaikka talon nimi on muuttunut kaupungin omistuksen myötä jo ajat sitten. Ehkäpä tämäkin ”unelma” toteutuu vielä kuluvalla kaudella, mene ja tiedä.
Värisuora täydentyi eilen toisellakin tapaa, kun meillä alkoi tämän kyseisen ryhmän kanssa kymmenes kausi. Pelit aloitettiin aikanaan F-pojista legendaarisilla ja muodinmukaisilla, keltaisilla pitkähihaisilla pelipaidoilla ja nyt siis olimme aloittamassa viimeistä junioriluokkaa A-pojissa.
Pitkä matka on yhdessä kuljettu ja monenlaisia, hauskoja kokemuksia ollaan rikkaampia. Niistä saisi jo tässä vaiheessa oman kirjasensakin aikaiseksi, joka varmasti olisi kevyempää luettavaa kuin M. Jantusen elämästä juuri julkaistu eepos.
Menestyksellä on aina hintansa, enkä tiedä, pitäisikö joukkueen sijasta äijistä alkaa käyttämään muukalaislegioona-nimikettä, koska siinä määrin vähän pojat ovat viimeisen puolentoista vuoden aikana ehtineet tai saaneet mahdollisuutta treenata yhdessä.
Jos edelliskesänä saimme vielä suht ehjän harjoittelukauden alle ja syksyllä pystyimme pitämään vielä yhteisen leiriviikonlopun sekä käymään ennen kautta kv-turnauksessa lahden takana, niin kyllä nyt ollaan kaukana siitä.
Viime kauden päätteeksi Kuortaneen Olympic Training Center imaisi vielä yhden pelurimme sisäänsä viiden muun seuramme jannun seuraksi. Lisäksi kesän omatoimijakson sekä mj-edustusten vuoksi kesä oli varsin rikkonainen emmekä yrityksistä huolimatta saaneet porukkaa kokoon myöskään syksyn aikana kertaakaan.
Jos en nyt aivan kalavaleita latele, niin meillä taisi olla ensimmäistä kertaa legioona kasassa kokonaisuudessaan vasta perjantaina viimeistelyharjoituksissa sitten viime kesäisen Powerin!!! Ja silloinkaan aivan kaikki eivät parketille asti päässeet erinäisten kolhujen vuoksi. Kaikesta huolimatta saimme siis kunnian aloittaa historiallisen kautemme tutussa kotisalissamme, Hermannissa, eilen lauantaina. Vieraiksemme saapuivat Blues Volley Järvenpäästä, Akaa-volley Tampereen kupeesta sekä naapuriseuramme Raision Loimu.
Omasta tilanteesta, uudesta ikäluokasta sekä osin tuntemattomista joukkueista johtuen emme osanneet oikein odottaa, mitä olisi luvassa. Tavoitteena oli toki tutusti lähteä tavoittelemaan tasonmittausturnauksemme voittoa ja sitä kautta paikkaa B-poolissa. Lohkokakkosen kohtaloksi koituikin sitten jo kauden aloittaminen D-poolista. Joten heti ensimmäiseen turnaukseen oli ihan riittävästi panoksia tarjolla.
Koska vastustajista oli hyvin vähän tietoa ennakkoon, tärkeintä tulisi olemaan oman pelin onnistuminen ja siihen keskittyminen. Yritimme Sami, Letku, Leinosen kanssa pitää vaihdokset ja uudet jutut minimissä ja voisi sanoa, että lähes siitä jatkettiin, mihin viime kausi lopetettiin.
Pelillisiä hienouksia ei koko päivän aikana hirveästi nähty, peli oli varsin tyyppillistä hakemista, kuten niin usein kauden ensimmäinen turnaus on. Kaikesta säätämisestä huolimatta pelistämme näkyi mielestäni kuitenkin se, että pojat ovat pelanneet jo vuosia yhdessä.
Vaikka pelin taso ei missään vaiheessa noussutkaan kovin korkeatasoiseksi, niin peruspelaamisemme taso oli kuitenkin melko hyvää kaikesta huolimatta. Hyvää oli myös se, että lähes kaikki saivat peliaikaa ja aiemmista vuosista totutusti saimme myös pyöriteltyä pelaajia eri rooleissa.
Ai niin, tulihan sieltä voittojakin! Kolme suht selkeää 2-0 voittoa ja tavoiteltu lohkon paalupaikka.
B-pooli täältä tullaan, oiskohan niin, että kotona jatketaan kolmen viikon päästä?
Sitten saadaankin varmaan jo vääntää vielä tiukemmin voitoista ja voidaan raportissa pureutua pelillisiin hienouksiin tarkemmin, nyt tää meni tällaiseksi tunteiluksi.
Tästä se taas lähtee, ollaan kuulolla!
-eetu-
Paljon ehti taustoissa tapahtua asioita kultajuhliin päättyneen viime kauden ja eilen alkaneen, ensimmäisen A-poikakauden, välissä. Tai no, eipä varsinaisesti kuin yksi asia, mutta se oli sitten sitäkin isompi ja merkittävämpi!
Nimittäin pitkään kypsytellystä seurojen yhdistymisestä tuli totta kesän aikana ja virallisesti elokuun alusta Salon poikalentopallojoukkueet ovat tunnustaneet vanhan sinipunahallituksen mukaisia värejä. Onhan siellä toki vielä valkoistakin mukana.
Täytyy sanoa, että ainakin henkilökohtaisesti eilinen nosti esiin nostalgia-trippejä omilta pelivuosilta sekä asiaan kuuluvaa ylpeydenkin tunnetta, koska alkamassa oli pitkästä aikaa turnaus oman kasvattajaseuran väreissä. Tällä kerta tosin ”turvallisesti” kentän ulkopuolella, apuvalmentajan roolissa. Ympyrä olisi sulkeutunut täydellisesti, jos pelipaikkana olisi vielä ollut Urheilutalo, joka meille vanhoille viestiläisille on aina ja ikuisesti Viestin Urheilutalo, vaikka talon nimi on muuttunut kaupungin omistuksen myötä jo ajat sitten. Ehkäpä tämäkin ”unelma” toteutuu vielä kuluvalla kaudella, mene ja tiedä.
Värisuora täydentyi eilen toisellakin tapaa, kun meillä alkoi tämän kyseisen ryhmän kanssa kymmenes kausi. Pelit aloitettiin aikanaan F-pojista legendaarisilla ja muodinmukaisilla, keltaisilla pitkähihaisilla pelipaidoilla ja nyt siis olimme aloittamassa viimeistä junioriluokkaa A-pojissa.
Pitkä matka on yhdessä kuljettu ja monenlaisia, hauskoja kokemuksia ollaan rikkaampia. Niistä saisi jo tässä vaiheessa oman kirjasensakin aikaiseksi, joka varmasti olisi kevyempää luettavaa kuin M. Jantusen elämästä juuri julkaistu eepos.
Menestyksellä on aina hintansa, enkä tiedä, pitäisikö joukkueen sijasta äijistä alkaa käyttämään muukalaislegioona-nimikettä, koska siinä määrin vähän pojat ovat viimeisen puolentoista vuoden aikana ehtineet tai saaneet mahdollisuutta treenata yhdessä.
Jos edelliskesänä saimme vielä suht ehjän harjoittelukauden alle ja syksyllä pystyimme pitämään vielä yhteisen leiriviikonlopun sekä käymään ennen kautta kv-turnauksessa lahden takana, niin kyllä nyt ollaan kaukana siitä.
Viime kauden päätteeksi Kuortaneen Olympic Training Center imaisi vielä yhden pelurimme sisäänsä viiden muun seuramme jannun seuraksi. Lisäksi kesän omatoimijakson sekä mj-edustusten vuoksi kesä oli varsin rikkonainen emmekä yrityksistä huolimatta saaneet porukkaa kokoon myöskään syksyn aikana kertaakaan.
Jos en nyt aivan kalavaleita latele, niin meillä taisi olla ensimmäistä kertaa legioona kasassa kokonaisuudessaan vasta perjantaina viimeistelyharjoituksissa sitten viime kesäisen Powerin!!! Ja silloinkaan aivan kaikki eivät parketille asti päässeet erinäisten kolhujen vuoksi. Kaikesta huolimatta saimme siis kunnian aloittaa historiallisen kautemme tutussa kotisalissamme, Hermannissa, eilen lauantaina. Vieraiksemme saapuivat Blues Volley Järvenpäästä, Akaa-volley Tampereen kupeesta sekä naapuriseuramme Raision Loimu.
Omasta tilanteesta, uudesta ikäluokasta sekä osin tuntemattomista joukkueista johtuen emme osanneet oikein odottaa, mitä olisi luvassa. Tavoitteena oli toki tutusti lähteä tavoittelemaan tasonmittausturnauksemme voittoa ja sitä kautta paikkaa B-poolissa. Lohkokakkosen kohtaloksi koituikin sitten jo kauden aloittaminen D-poolista. Joten heti ensimmäiseen turnaukseen oli ihan riittävästi panoksia tarjolla.
Koska vastustajista oli hyvin vähän tietoa ennakkoon, tärkeintä tulisi olemaan oman pelin onnistuminen ja siihen keskittyminen. Yritimme Sami, Letku, Leinosen kanssa pitää vaihdokset ja uudet jutut minimissä ja voisi sanoa, että lähes siitä jatkettiin, mihin viime kausi lopetettiin.
Pelillisiä hienouksia ei koko päivän aikana hirveästi nähty, peli oli varsin tyyppillistä hakemista, kuten niin usein kauden ensimmäinen turnaus on. Kaikesta säätämisestä huolimatta pelistämme näkyi mielestäni kuitenkin se, että pojat ovat pelanneet jo vuosia yhdessä.
Vaikka pelin taso ei missään vaiheessa noussutkaan kovin korkeatasoiseksi, niin peruspelaamisemme taso oli kuitenkin melko hyvää kaikesta huolimatta. Hyvää oli myös se, että lähes kaikki saivat peliaikaa ja aiemmista vuosista totutusti saimme myös pyöriteltyä pelaajia eri rooleissa.
Ai niin, tulihan sieltä voittojakin! Kolme suht selkeää 2-0 voittoa ja tavoiteltu lohkon paalupaikka.
B-pooli täältä tullaan, oiskohan niin, että kotona jatketaan kolmen viikon päästä?
Sitten saadaankin varmaan jo vääntää vielä tiukemmin voitoista ja voidaan raportissa pureutua pelillisiin hienouksiin tarkemmin, nyt tää meni tällaiseksi tunteiluksi.
Tästä se taas lähtee, ollaan kuulolla!
-eetu-