Mielensäpahoittajat Savonmualla
Suureen tuntemattomaan kääntyi sponssibussin nokka perjantai- iltapäivällä, välietappina toki vähän tutumpi Tikkurilan juna-asema, josta noukimme ”ykkösketjun” pienen odottelun ja ihmettelyn jälkeen – olihan juna myöhässä likemmäs puoli tuntia. Runsaan tunnin stintin jälkeen saavuimmekin nälkäisinä perinneruuan ääreen Renkomäelle. Kunnon tankkaus, että jaksaisimme jämptin kolmen tunnin loppumatkan Tanhuvaaran urheiluopiston iltapalalle. Perille kerkesimme juuri iltakymmeneksi ja pääsimme punkan pohjalle taas vatsat täynnä. Kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys tuo Tanhuvaara, valitettavasti aikataulumme ei antanut myöden nauttia kaikista lukuisista palveluista, joita toden totta oli tarjolla.
Reippaat ja omatoimiset nuoret miehet kirmaisivat aamukävelyn jälkeen aamupalalle, sitten hetimiten bussiin ja kohti Citymarkettia eväiden ostoon – ostipa joku aikaisin aamulla tehtyä lämmintä muikkukukkoakin. OKL-hallilla olimme suunnitellun aikataulun mukaan ja valmistautuminen päivän otteluihin voisi alkaa.
Eka peli isäntäjoukkue EAST-VOLLEYtä vastaan kokoonpanolla Juho, Aaro, Niklas, Juuso, Joonas, Joona ja Lauri. Eka erä takkuilua, hakemista ja hymytöntä puurtamista henkilökohtaisten virheiden sävyttämänä. No, pysyimme pelissä mukana paljolti vastustajan lukuisten syöttövirheiden (6 koko erässä) siivittämänä. Peli soljui max. kahden pisteen erolla puolin ja toisin, kunnes isäntäjoukkue pääsi 17-14 johtoon. Oman vahvan syötön ja ainoan hereillä olleen miehen, Laten avulla kampesimme kuitenkin hetkessä 20-23 ja lopulta 23-25 erävoittoon, rutiini pelasti. Kolme ässää, ja kolme syöttövirhettä erässä meiltä.
Toiseen erään samalla kokoonpanolla ja lähes yhtä tahmealla meiningillä, kunnes syöttöruutuun asteli ”liiga-Leimu”, jonka ässien ja syöttöputken aikana karkasimme 2-9 johtoon, jolloin alkoi kaikkien kasvoilla näkyä pientä hymynkarettakin – muutkin heräsivät. Vastustajan valmentajan kaksi aikalisää tehosivat vihdoin ja kuinka ollakaan, peli tasoittui hetkeksi, kunnes repäisimme taas tilanteeksi 7-17. Sitten alkoikin ookailu, kunnes ”Letku” sanoi pojille aikalisällä tilanteessa 13-18, että voisi niitä pisteitä itsekin tehdä, eikä vaan odotella vastustajan virheitä… Tämä kohtelias ja kannustava verbaalinen herättely auttoi ja loppuerä taas rutiinilla – tai olisiko liberon vaihto Joonuun herätellyt muitakin omaan parempaan peruspeliin? Lopulta todella 17-25 erä -ja otteluvoitto 0-2. Toisessa erässä omille neljä ässää, mutta myös saman verran syöttövirheitä.
Sitten taas syömään, mukana Salosta tuomamme, vähän mopoautoa pienempi ja poikia vanhempi oma mikroaaltouunimme säteili ja kilkutti seuraavan puolen tunnin ajan pukukopin käytävällä. Parin pelin verran taukoa ja ruoan sulattelu sai pojat levottomaksi, sitten kuuluikin hallin verhon takaa paljon kovempi älämölö meidän junnujen pelatessa isolla kuntopallolla lentopallon omaista mitälie-höntsää, kuin konsanaan pääareenalla pelatun isäntäjoukkueen kannustus ja pelailu.
No, viimein toinen peli ennakkosuosikkia, tamperelaista RaIskua vastaan alkoi puoli tuntia aikataulusta myöhässä klo 15. Kokoonpanoa
muutettiin sen verran, että Late antoi tilaa Vennelle ja Niklas palasi nostamaan palloja liberoksi. Ottelu alkoi tasaisena, mutta vastustaja lahjoitteli syöttövirheiden(6) myötä meille pinnoja, toki takoivat erässä kolme ässääkin ja jäimme pikkuhiljaa jälkeen, vaikka napsimme melko hyvin torjuntapisteitä. Tilanteessa 19-14 meinasi meillä tulla jo suru puseroon, mutta jostain pojat kaivoivat tsemppiä ja kannustusta omilleen niin, että vastustaja joutui ottamaan aikalisän johtaessaan 20-18. Sitten Hups! Venne ja Juuso käänsivät hetkessä johdon omille, eikä Iskun toinen aikalisäkään auttanut 20-21 tilanteessa, vaan loppuerä meille 21-25 – hymyä alkoi näkyä monilla muillakin ja läpyt sekä kaverin kannustus purivat. Omia syöttövirheitä 4 ja kun vastustajaakin ehkä kunnioitettiin vähän liikaa, niin syötöt näyttivät ainakin näin maallikosta melko helpoilta. Erän onnistujiin lukeutui myös Arska, tappaen monta tärkeää pallorallia tarkoilla poikkikentän käännöillään.
Toinen erä alkoi kunnon mäiskimisen merkeissä ja pitkiä palloralleja voitettiin puolin ja toisin. Alku olikin melko hyvää lentopalloa ja jatkui tasaisesti 4-4, kunnes pääsimme 6-8 johtoon. Siitä napsimme torjuntapisteitä ja parantuneen syöttömme ansiosta vastustajan nosto vaikeutui. Oma vastaanottomme sen sijaan parani koko ajan, eikä vähiten Niklaksen erinomaisen noston toimesta. Tampereen pojat olivat aika ihmeissään, kun äijämme hoitivat lukemat 7-11 ja 10-15 taululle - aikalisätkään eivät auttaneet, vaan Juho ja Juuso paukuttivat keskeltä tarvittavat lisäpisteet ”Viänäsen” varmoista patereista tilanteisiin 12-18 ja 14-21. Lopulta, kun RaIsku alkoi jupisemaan uomioista tuomarillekin, niin veimme erän kolmannella eräpallolla 19-25. Kauden eka tappio Iskulaisille tuli meidän melko tasapainoisella esityksellä ja siedettävällä kolmen syöttövirheen saldolla.
Heti perään, melko vähäisellä lämmittelyllä Käytiin Oulunsalon Vasaman kimppuun. OsVa oli kärsinyt kaksi tappiota ja taistellut ilman liberoa ja vaihtomiehiä kuudella pelurilla. Valmennuksemme päätti jakaa rasitusta ja laittoi ”kakkosketjumme” kehiin. Peliaikaa saamaan ja näyttöjä antamaan koottiin Juhon, Robon, Vennen, Juuson, Eetun, Joonun ja Laurin sikermä. Kuten muissakin peleissä ja erissä, alku sujui tasaisissa merkeissä, kunnes jäimme tappiolle 10-14 ja 12-16. Tähän asti olimme keränneet pisteet lähinnä torjumalla ja vastustajan syöttövirheistä (erässä 3 kpl), aikalisäkään ei rauhoittanut tilannetta, mutta tilanteessa 14-20 alkoi Laurin syöttö-show ja tilanne kääntyi totaalisen itseluottamuspurskahduksen myötä numeroihin 23-20 meille ja yhtäkkiä onnistumisia tuli kaikilla osa-alueilla ja kaikille vähemmän peliaikaa saaneille pelaajillemme. Kunnes taas vastustaja sai melko yksipuolisen hyökkäyksensä kuntoon 23-23 ja me aloimme lipsua ja tehdä pikku virheitä 26-26 – onneksi kuitenkin ratkaisupallot meille ja taululle 28-26. Ainoa erä meiltä koko päivänä, kun ei lainkaan syöttövirheitä! Hieno nousu takaa ei mennyt hukkaan.
Viimeiseen erään… Näin kaikki luulimme - peli eteni max. kahden pisteen eroilla puolin ja toisin tilanteeseen 10-10. Vennekin pääsi mäiskimään hakkurina sydämensä kyllyydestä palloa välillä torjunnasta omaan kenttään, mutta useammin sormista pihan puolelle. Vastustaja pääsi johtoon 15-18 ja aikalisällä sovittiin parin asian hoitamisesta kuntoon, jotta päästäisiin äkkiä kotimatkalle, mutta eipä se aina mene niin kuin tahtoisi ja 15-20 taululle. Toinen aikalisä perään, uusia ohjeita ja hoitamaan pallot meille. Kebab- vetokin taisi motivoida Roboa, kun torjui heti yksin seuraavan hyökkäyksen. Pari seuraavaa palloa Joonu nosti hienosti ja Eetu hoiti passit, pisteet keskeltä jo 22-23 ja kotimatka alkoi häämöttää. Osvan valmentaja syötti aikalisällä kuitenkin jotain ihmeellistä harvalle joukolleen, joka hoiti meiltä erän lopuksi 23-25.
Mitä, mitä, kolmas erä 0-3 oululaisille yhdessä hujauksessa, vaikka saimme aloittaa erän. Sitten saimme pelin kuitenkin torjunnoilla kuntoon ja vastustajalle pari syöttövirhettä, taululle 4- 4 ja vielä 8-5 meille puoltenvaihtoon. Sitten tapahtui jotain, jonka olen merkinnyt ylös papereihini kolmella kysymysmerkillä. Viisi pinnaa OsValle putkeen 8-10, aikalisiä parin pallon välein molemmille ja tyly loppu, 12-15 tappio, erät 1-2 oululaisille.
Nyt tätä kotimatkalla kirjoittaessa on selvinnyt, että jatkamme menoa ja meininkiä vuodenvaihteen jälkeen kotiturnauksessa ”parhaassa
A-ryhmässä”. Reippaita ja fiksuja kavereita pelureina ja homma sujuu kokonaisuutena upeasti - oli hienoa toimia jojon sijaisena hyvän harrasteen parissa. Pääsin helpolla ”valmiiseen pöytään”, kun Elina oli ennalta junaillut lähes kaikki valmiiksi.
Mikkeliläinen kanapasta massussa täällä kruisaillaan motaria kohti etelää ja pudotetaan kohta ”Viänänen” kotikonnuilleen Helmisimpukassa pisutauolla, sitten nokka kohti Saloa ja sunnuntaita.
Jari Vatola, jääkiekkohörhö, lentopalloaloittelija
Suureen tuntemattomaan kääntyi sponssibussin nokka perjantai- iltapäivällä, välietappina toki vähän tutumpi Tikkurilan juna-asema, josta noukimme ”ykkösketjun” pienen odottelun ja ihmettelyn jälkeen – olihan juna myöhässä likemmäs puoli tuntia. Runsaan tunnin stintin jälkeen saavuimmekin nälkäisinä perinneruuan ääreen Renkomäelle. Kunnon tankkaus, että jaksaisimme jämptin kolmen tunnin loppumatkan Tanhuvaaran urheiluopiston iltapalalle. Perille kerkesimme juuri iltakymmeneksi ja pääsimme punkan pohjalle taas vatsat täynnä. Kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys tuo Tanhuvaara, valitettavasti aikataulumme ei antanut myöden nauttia kaikista lukuisista palveluista, joita toden totta oli tarjolla.
Reippaat ja omatoimiset nuoret miehet kirmaisivat aamukävelyn jälkeen aamupalalle, sitten hetimiten bussiin ja kohti Citymarkettia eväiden ostoon – ostipa joku aikaisin aamulla tehtyä lämmintä muikkukukkoakin. OKL-hallilla olimme suunnitellun aikataulun mukaan ja valmistautuminen päivän otteluihin voisi alkaa.
Eka peli isäntäjoukkue EAST-VOLLEYtä vastaan kokoonpanolla Juho, Aaro, Niklas, Juuso, Joonas, Joona ja Lauri. Eka erä takkuilua, hakemista ja hymytöntä puurtamista henkilökohtaisten virheiden sävyttämänä. No, pysyimme pelissä mukana paljolti vastustajan lukuisten syöttövirheiden (6 koko erässä) siivittämänä. Peli soljui max. kahden pisteen erolla puolin ja toisin, kunnes isäntäjoukkue pääsi 17-14 johtoon. Oman vahvan syötön ja ainoan hereillä olleen miehen, Laten avulla kampesimme kuitenkin hetkessä 20-23 ja lopulta 23-25 erävoittoon, rutiini pelasti. Kolme ässää, ja kolme syöttövirhettä erässä meiltä.
Toiseen erään samalla kokoonpanolla ja lähes yhtä tahmealla meiningillä, kunnes syöttöruutuun asteli ”liiga-Leimu”, jonka ässien ja syöttöputken aikana karkasimme 2-9 johtoon, jolloin alkoi kaikkien kasvoilla näkyä pientä hymynkarettakin – muutkin heräsivät. Vastustajan valmentajan kaksi aikalisää tehosivat vihdoin ja kuinka ollakaan, peli tasoittui hetkeksi, kunnes repäisimme taas tilanteeksi 7-17. Sitten alkoikin ookailu, kunnes ”Letku” sanoi pojille aikalisällä tilanteessa 13-18, että voisi niitä pisteitä itsekin tehdä, eikä vaan odotella vastustajan virheitä… Tämä kohtelias ja kannustava verbaalinen herättely auttoi ja loppuerä taas rutiinilla – tai olisiko liberon vaihto Joonuun herätellyt muitakin omaan parempaan peruspeliin? Lopulta todella 17-25 erä -ja otteluvoitto 0-2. Toisessa erässä omille neljä ässää, mutta myös saman verran syöttövirheitä.
Sitten taas syömään, mukana Salosta tuomamme, vähän mopoautoa pienempi ja poikia vanhempi oma mikroaaltouunimme säteili ja kilkutti seuraavan puolen tunnin ajan pukukopin käytävällä. Parin pelin verran taukoa ja ruoan sulattelu sai pojat levottomaksi, sitten kuuluikin hallin verhon takaa paljon kovempi älämölö meidän junnujen pelatessa isolla kuntopallolla lentopallon omaista mitälie-höntsää, kuin konsanaan pääareenalla pelatun isäntäjoukkueen kannustus ja pelailu.
No, viimein toinen peli ennakkosuosikkia, tamperelaista RaIskua vastaan alkoi puoli tuntia aikataulusta myöhässä klo 15. Kokoonpanoa
muutettiin sen verran, että Late antoi tilaa Vennelle ja Niklas palasi nostamaan palloja liberoksi. Ottelu alkoi tasaisena, mutta vastustaja lahjoitteli syöttövirheiden(6) myötä meille pinnoja, toki takoivat erässä kolme ässääkin ja jäimme pikkuhiljaa jälkeen, vaikka napsimme melko hyvin torjuntapisteitä. Tilanteessa 19-14 meinasi meillä tulla jo suru puseroon, mutta jostain pojat kaivoivat tsemppiä ja kannustusta omilleen niin, että vastustaja joutui ottamaan aikalisän johtaessaan 20-18. Sitten Hups! Venne ja Juuso käänsivät hetkessä johdon omille, eikä Iskun toinen aikalisäkään auttanut 20-21 tilanteessa, vaan loppuerä meille 21-25 – hymyä alkoi näkyä monilla muillakin ja läpyt sekä kaverin kannustus purivat. Omia syöttövirheitä 4 ja kun vastustajaakin ehkä kunnioitettiin vähän liikaa, niin syötöt näyttivät ainakin näin maallikosta melko helpoilta. Erän onnistujiin lukeutui myös Arska, tappaen monta tärkeää pallorallia tarkoilla poikkikentän käännöillään.
Toinen erä alkoi kunnon mäiskimisen merkeissä ja pitkiä palloralleja voitettiin puolin ja toisin. Alku olikin melko hyvää lentopalloa ja jatkui tasaisesti 4-4, kunnes pääsimme 6-8 johtoon. Siitä napsimme torjuntapisteitä ja parantuneen syöttömme ansiosta vastustajan nosto vaikeutui. Oma vastaanottomme sen sijaan parani koko ajan, eikä vähiten Niklaksen erinomaisen noston toimesta. Tampereen pojat olivat aika ihmeissään, kun äijämme hoitivat lukemat 7-11 ja 10-15 taululle - aikalisätkään eivät auttaneet, vaan Juho ja Juuso paukuttivat keskeltä tarvittavat lisäpisteet ”Viänäsen” varmoista patereista tilanteisiin 12-18 ja 14-21. Lopulta, kun RaIsku alkoi jupisemaan uomioista tuomarillekin, niin veimme erän kolmannella eräpallolla 19-25. Kauden eka tappio Iskulaisille tuli meidän melko tasapainoisella esityksellä ja siedettävällä kolmen syöttövirheen saldolla.
Heti perään, melko vähäisellä lämmittelyllä Käytiin Oulunsalon Vasaman kimppuun. OsVa oli kärsinyt kaksi tappiota ja taistellut ilman liberoa ja vaihtomiehiä kuudella pelurilla. Valmennuksemme päätti jakaa rasitusta ja laittoi ”kakkosketjumme” kehiin. Peliaikaa saamaan ja näyttöjä antamaan koottiin Juhon, Robon, Vennen, Juuson, Eetun, Joonun ja Laurin sikermä. Kuten muissakin peleissä ja erissä, alku sujui tasaisissa merkeissä, kunnes jäimme tappiolle 10-14 ja 12-16. Tähän asti olimme keränneet pisteet lähinnä torjumalla ja vastustajan syöttövirheistä (erässä 3 kpl), aikalisäkään ei rauhoittanut tilannetta, mutta tilanteessa 14-20 alkoi Laurin syöttö-show ja tilanne kääntyi totaalisen itseluottamuspurskahduksen myötä numeroihin 23-20 meille ja yhtäkkiä onnistumisia tuli kaikilla osa-alueilla ja kaikille vähemmän peliaikaa saaneille pelaajillemme. Kunnes taas vastustaja sai melko yksipuolisen hyökkäyksensä kuntoon 23-23 ja me aloimme lipsua ja tehdä pikku virheitä 26-26 – onneksi kuitenkin ratkaisupallot meille ja taululle 28-26. Ainoa erä meiltä koko päivänä, kun ei lainkaan syöttövirheitä! Hieno nousu takaa ei mennyt hukkaan.
Viimeiseen erään… Näin kaikki luulimme - peli eteni max. kahden pisteen eroilla puolin ja toisin tilanteeseen 10-10. Vennekin pääsi mäiskimään hakkurina sydämensä kyllyydestä palloa välillä torjunnasta omaan kenttään, mutta useammin sormista pihan puolelle. Vastustaja pääsi johtoon 15-18 ja aikalisällä sovittiin parin asian hoitamisesta kuntoon, jotta päästäisiin äkkiä kotimatkalle, mutta eipä se aina mene niin kuin tahtoisi ja 15-20 taululle. Toinen aikalisä perään, uusia ohjeita ja hoitamaan pallot meille. Kebab- vetokin taisi motivoida Roboa, kun torjui heti yksin seuraavan hyökkäyksen. Pari seuraavaa palloa Joonu nosti hienosti ja Eetu hoiti passit, pisteet keskeltä jo 22-23 ja kotimatka alkoi häämöttää. Osvan valmentaja syötti aikalisällä kuitenkin jotain ihmeellistä harvalle joukolleen, joka hoiti meiltä erän lopuksi 23-25.
Mitä, mitä, kolmas erä 0-3 oululaisille yhdessä hujauksessa, vaikka saimme aloittaa erän. Sitten saimme pelin kuitenkin torjunnoilla kuntoon ja vastustajalle pari syöttövirhettä, taululle 4- 4 ja vielä 8-5 meille puoltenvaihtoon. Sitten tapahtui jotain, jonka olen merkinnyt ylös papereihini kolmella kysymysmerkillä. Viisi pinnaa OsValle putkeen 8-10, aikalisiä parin pallon välein molemmille ja tyly loppu, 12-15 tappio, erät 1-2 oululaisille.
Nyt tätä kotimatkalla kirjoittaessa on selvinnyt, että jatkamme menoa ja meininkiä vuodenvaihteen jälkeen kotiturnauksessa ”parhaassa
A-ryhmässä”. Reippaita ja fiksuja kavereita pelureina ja homma sujuu kokonaisuutena upeasti - oli hienoa toimia jojon sijaisena hyvän harrasteen parissa. Pääsin helpolla ”valmiiseen pöytään”, kun Elina oli ennalta junaillut lähes kaikki valmiiksi.
Mikkeliläinen kanapasta massussa täällä kruisaillaan motaria kohti etelää ja pudotetaan kohta ”Viänänen” kotikonnuilleen Helmisimpukassa pisutauolla, sitten nokka kohti Saloa ja sunnuntaita.
Jari Vatola, jääkiekkohörhö, lentopalloaloittelija
