|
ON VAIN ME!
Niin vain tämäkin kausi oli enää loppuhuipennusta vaille, kun perjantaina joukkue kokoontui poikkeuksellisesti viimeistelytreeneihin Ollikkalan hämyiseen saliin. Poikkeuksellisesti siksi, että normaalisti kauden ”viimeinen voitelu” suoritetaan lopputurnausisäntien kotiluolassa, jotta päästään ottamaan hieman tuntumaa uuteen saliin. Tällä kertaa finaalihuipennus järjestettiin Suomen suurimman risteyksen eli Raision kaiken nähneessä Kerttulan Liikuntahallissa ja lyhyen välimatkan vuoksi päätimme startata pelipaikalle vasta lauantaina. Kova luotto oli siis omaan pelisapluunaan ja uskoimme lujasti, ettei poikien ole tarvetta tutustua pelihalliin ennen kuin ensimmäinen pallo lähtee tykin suusta pillin vihellyksen jälkeen.
Viimeiseen voiteluun oli järjestetty myös ns. mixed zone. Tällä kertaa kävikin kuitenkin niin, että kyseisellä alueella oli kyllä urheilijoita, mutta ei paikallista mediaväkeä. No tähänkin oli toki varauduttu, sillä joukkueemme kolmos Liimatainen oli varustautunut treeneihin megaluokan kuvantamisvälineillä ja saimme kuin saimmekin seuraavan päivän uutukaiseen tabloidiin tungettua buffin tulevasta turneesta Someron Butcherkin, Iso-Arska, oli myöskin varustautunut mediapäivään ja veti ylleen nykymuodin mukaisen, ihonmyötäisen ”napalämppärin”. Sillähän saatiin taas lisäys joukkueen sakkokassaan ja sopiva rentous koko porukalle treeneihin Ja saipa Arska kerrankin paidan myötä, itävaltalais-amerikkalaiskaiman mukaiset ”Schwarzenegger”-tyyppiset käsivarret erinomaisesti näkyviin.
Onnistuneiden viimeistelyjen jälkeen otimme lauantaina siis suunnaksi Kerttulan ja B-poikien SM-finaalit. Head Coachimme, aamuvirkku, Letku oli mennyt muuta porukkaa edeltä jo tekniseen palaveriin, jotta muut saivat hieman rauhallisemman aamunavauksen. Tosin en ole ihan varma oliko Letku oikeasti siinä palaverissa, sen verran ”pieniä” epäselvyyksiä oli tietyissä turnausta koskevissa yksityiskohdissa [Toimituksen edit: Letkun päästäminen tekniseen palaveriin oli todella suuri virhe – jatkossa palaveriin osallistuu joku muu staffista.
Juhlallisten avajaisten jälkeen päästiin kuitenkin pikkuhiljaa tositoimiin. Meidän avauspeli oli vasta toisella pelikierroksella, joten meillä oli hyvä aika pitää poikien kanssa turnauksen oma aloituspalaveri, jossa Letku muistutti poikia pelillisistä kulmakivistämme. Itse koitin kohottaa teamspirittiä sekä saada pojat oikealle pelimoodille listaamalla muutaman prinsiipin ja teeman perinteiselle fläppitaululle. Ajatuksena oli muistuttaa poikia yhteisestä tavoitteestamme ja että näitä teemoja toteuttamalla yhteinen tavoitteemme olisi täysin saavutettavissa. [Toimituksen edit: siis ihan puhtaasti sana MESTARUUS muodostettiin.
Ensimmäinen alkulohkon pelimme oli Alahärmän Kisaa vastaan. Tällä kaudella emme olleet Kisaa vielä kohdanneet, mutta vastustajan joukossa oli kuitenkin pojille tuttuja, asiansa osaavia, pelureita. Tavoitteenamme oli saada hyvä alku turnaukselle ja peliin lähdettiin normi seitsikolla eli Joona passariksi, Jonttu ja Late yypeiksi, keskareiksi Juppe sekä Juuso, pajavasaraksi Arska ja liberoksi Nikke.
Pelin alku oli luonnollisestikin hieman sekavaa ja askelmerkkien hakemista. Aika nopeasti saimme kuitenkin juonen päästä kiinni ja saimme raavittua aika hyvin eroa naapuriin. Missään nimessä mitenkään korkealaatuista peli ei kylläkään ollut, mutta riittävän hyvää kuitenkin. Pelin aikana pystyimme antamaan peliaikaa lähes koko rosterillemme. Ottelun aikana Joona vaihtui Vesterisen Eetuun, Robo tuli Laten paikalle ja Maki Jupen paikalle. Vaihtoon ”pääsi” heti yhden virheen jälkeen.
Niin vain tämäkin kausi oli enää loppuhuipennusta vaille, kun perjantaina joukkue kokoontui poikkeuksellisesti viimeistelytreeneihin Ollikkalan hämyiseen saliin. Poikkeuksellisesti siksi, että normaalisti kauden ”viimeinen voitelu” suoritetaan lopputurnausisäntien kotiluolassa, jotta päästään ottamaan hieman tuntumaa uuteen saliin. Tällä kertaa finaalihuipennus järjestettiin Suomen suurimman risteyksen eli Raision kaiken nähneessä Kerttulan Liikuntahallissa ja lyhyen välimatkan vuoksi päätimme startata pelipaikalle vasta lauantaina. Kova luotto oli siis omaan pelisapluunaan ja uskoimme lujasti, ettei poikien ole tarvetta tutustua pelihalliin ennen kuin ensimmäinen pallo lähtee tykin suusta pillin vihellyksen jälkeen.
Viimeiseen voiteluun oli järjestetty myös ns. mixed zone. Tällä kertaa kävikin kuitenkin niin, että kyseisellä alueella oli kyllä urheilijoita, mutta ei paikallista mediaväkeä. No tähänkin oli toki varauduttu, sillä joukkueemme kolmos Liimatainen oli varustautunut treeneihin megaluokan kuvantamisvälineillä ja saimme kuin saimmekin seuraavan päivän uutukaiseen tabloidiin tungettua buffin tulevasta turneesta Someron Butcherkin, Iso-Arska, oli myöskin varustautunut mediapäivään ja veti ylleen nykymuodin mukaisen, ihonmyötäisen ”napalämppärin”. Sillähän saatiin taas lisäys joukkueen sakkokassaan ja sopiva rentous koko porukalle treeneihin Ja saipa Arska kerrankin paidan myötä, itävaltalais-amerikkalaiskaiman mukaiset ”Schwarzenegger”-tyyppiset käsivarret erinomaisesti näkyviin.
Onnistuneiden viimeistelyjen jälkeen otimme lauantaina siis suunnaksi Kerttulan ja B-poikien SM-finaalit. Head Coachimme, aamuvirkku, Letku oli mennyt muuta porukkaa edeltä jo tekniseen palaveriin, jotta muut saivat hieman rauhallisemman aamunavauksen. Tosin en ole ihan varma oliko Letku oikeasti siinä palaverissa, sen verran ”pieniä” epäselvyyksiä oli tietyissä turnausta koskevissa yksityiskohdissa [Toimituksen edit: Letkun päästäminen tekniseen palaveriin oli todella suuri virhe – jatkossa palaveriin osallistuu joku muu staffista.
Juhlallisten avajaisten jälkeen päästiin kuitenkin pikkuhiljaa tositoimiin. Meidän avauspeli oli vasta toisella pelikierroksella, joten meillä oli hyvä aika pitää poikien kanssa turnauksen oma aloituspalaveri, jossa Letku muistutti poikia pelillisistä kulmakivistämme. Itse koitin kohottaa teamspirittiä sekä saada pojat oikealle pelimoodille listaamalla muutaman prinsiipin ja teeman perinteiselle fläppitaululle. Ajatuksena oli muistuttaa poikia yhteisestä tavoitteestamme ja että näitä teemoja toteuttamalla yhteinen tavoitteemme olisi täysin saavutettavissa. [Toimituksen edit: siis ihan puhtaasti sana MESTARUUS muodostettiin.
Ensimmäinen alkulohkon pelimme oli Alahärmän Kisaa vastaan. Tällä kaudella emme olleet Kisaa vielä kohdanneet, mutta vastustajan joukossa oli kuitenkin pojille tuttuja, asiansa osaavia, pelureita. Tavoitteenamme oli saada hyvä alku turnaukselle ja peliin lähdettiin normi seitsikolla eli Joona passariksi, Jonttu ja Late yypeiksi, keskareiksi Juppe sekä Juuso, pajavasaraksi Arska ja liberoksi Nikke.
Pelin alku oli luonnollisestikin hieman sekavaa ja askelmerkkien hakemista. Aika nopeasti saimme kuitenkin juonen päästä kiinni ja saimme raavittua aika hyvin eroa naapuriin. Missään nimessä mitenkään korkealaatuista peli ei kylläkään ollut, mutta riittävän hyvää kuitenkin. Pelin aikana pystyimme antamaan peliaikaa lähes koko rosterillemme. Ottelun aikana Joona vaihtui Vesterisen Eetuun, Robo tuli Laten paikalle ja Maki Jupen paikalle. Vaihtoon ”pääsi” heti yhden virheen jälkeen.
|
Kaikki pelurit täyttivät paikkansa enemmän kuin hyvin. Helpottava avausvoitto ja lounaan kautta paikallishegemonian kimppuun, kun kotijoukkue Raision Loimu asettui verkon toiselle puolelle. Ajatuksenamme oli tässä pelissä antaa hieman lepoaikaa muutamille avainpelaajille, olihan edessä kuitenkin erittäin pitkä päivä ja koko turnauskin. Avaukseen teimme sen verran muutoksia, että liberona aloitti Joonu ja toisena keskijannuna Maki, muutoin lähdimme avauspelin äijillä liikkeelle ja jos/kun peli etenisi suunnitellusti, voisimme tehdä vielä lisää vaihdoksia ja lepuuttaa muitakin ns. isoja pelaajiamme. |
|
No, hommahan ei lähtenyt lainkaan liikkeelle niin kuin olimme ajatelleet. Muutoin koko turnauksessa hyvin toiminut vastaanottomme oli helisemässä Loimun hyvien syöttöjen kanssa. Myös hyökkäyspuolella oli enemmän uhoa kuin järkeä ja pallo yritettiin halkaista ja väkisin yritettiin puskea sieltä missä aita oli korkeampi eikä päinvastoin. Täytyy kyllä tunnustaa, että Loimukin pelasi äärettömän hyvää peliä, emmekä saaneet myöskään minkäänlaista otetta Loimun laitahyökkäyksiin, vaikka yritimme tehdä muutoksia torjuntataktiikkaan. Ja kun homma ei lähtenyt käsikirjoituksen mukaisesti, niin alkoi meillä tälle kaudelle epätyypillisesti, tuska näkyä poikien kasvoilla. |
|
|
Ensimmäinen erä Loimulle ja yhtäkkiä oltiinkin selkä seinää vasten. Lähdimme kuitenkin toiseen erään samalla seitsikolla, vaikka muutoksista erätauolla keskusteltiinkin. Toinen erä oli lähes yhtä sekavaa ja nihkeää. Pojat osoittivat kuitenkin taistelijan luonteensa ja veivät kuin veivätkin pelin kolmanteen erään. Itsellä ei niin kovin selkeitä muistikuvia tuosta erästä ole, taisi itselläkin hiukan kylmätä penkin päässä. Jätkät väänsivät kuitenkin jollain ihmeen kaupalla kolmannen erän ja näin ollen koko pelin kotiin ja huokauksen helpotus kuului pelaajien, valmennusjohdon sekä kannattajien suusta varmaan aina kauppakeskus Myllyyn saakka! |
Tappion myötä jatko-ohjelmamme olisi hippasen verran muuttunut haastavammaksi, mutta nyt siis takataskussa oli suunniteltu lohkovoitto ja lohkovoittajathan etenivät kaavion mukaan suoraan puolivälieriin. Ei muuta kuin päivällisen kautta odottelemaan ristikkäispeleistä vastustajaa peliin pääsystä välieriin.
Näin jälkikäteen on helppoa olla jälkiviisas ja todeta, että ”uhkapelimme” kannatti ja saimme haluamamme lepoajan muutamille avainpelaajillemme sekä peliaikaa koko pelaajistolle sekä vieläpä suoran paikan puolivälieriin. Lisäksi tuo pieni ”notkahdus” saattoi toimia pienenä herätyksenä koko joukkueelle, harvoinhan yksikään joukkue pystyy viemään koko turnausta läpi ilman vastoinkäymisiä.
Illan puolivälierään saimmekin sitten vastaan etukäteen ennakoidun joukkueen, Napapiirin Palloketut. Pariin otteeseen tällä kaudella Kettuja vastaan oltiinkin jo taisteltu ja hyvin piti olla tiedossa NaPan heikkoudet sekä vahvuudet ja hyökkäyssuunnat.
Tiedä sitten oliko pojat sopineet keskenään Loimu pelin jälkeen, että nyt palataan omalle, tutulle tasolle, mutta nyt oli meininki todella murhaavaa alusta lähtien. Tokihan lähdimme peliin ykkösnyrkillämme, nyt ei ollut enää varaa antaa yhtään tasoitusta, jos kohta sitä ei nyt olisi ollut varaa antaa missään kohtaa lopputurnausta.
Näin jälkikäteen on helppoa olla jälkiviisas ja todeta, että ”uhkapelimme” kannatti ja saimme haluamamme lepoajan muutamille avainpelaajillemme sekä peliaikaa koko pelaajistolle sekä vieläpä suoran paikan puolivälieriin. Lisäksi tuo pieni ”notkahdus” saattoi toimia pienenä herätyksenä koko joukkueelle, harvoinhan yksikään joukkue pystyy viemään koko turnausta läpi ilman vastoinkäymisiä.
Illan puolivälierään saimmekin sitten vastaan etukäteen ennakoidun joukkueen, Napapiirin Palloketut. Pariin otteeseen tällä kaudella Kettuja vastaan oltiinkin jo taisteltu ja hyvin piti olla tiedossa NaPan heikkoudet sekä vahvuudet ja hyökkäyssuunnat.
Tiedä sitten oliko pojat sopineet keskenään Loimu pelin jälkeen, että nyt palataan omalle, tutulle tasolle, mutta nyt oli meininki todella murhaavaa alusta lähtien. Tokihan lähdimme peliin ykkösnyrkillämme, nyt ei ollut enää varaa antaa yhtään tasoitusta, jos kohta sitä ei nyt olisi ollut varaa antaa missään kohtaa lopputurnausta.
|
Joka jätkä oli liikkeellä sillä asenteella, että mitään saumoja ei vastustajalle anneta. Varsinkin ensimmäisessä erässä käytännössä murskasimme NaPan vastaanoton totaalisesti. Leijasyötöt leijailivat ylä-, ala- sekä sivusuunnissa kuin pahimmassakin myrskyssä ja lisäksi syöttösuuntia ja -kohteita vaihdettiin kuin sukkia. Meikäläisen ei paljon tarvinnut hyökkäyssuuntia piirrellä lomakkeelle, koska organisoidut hyökkäykset olivat melko vähissä vastustajilla. Joona varsinkin oli aivan liekeissä syöttönurkauksessa, hänen syöttövuoroillaan NaPa pääsi ekassa erässä hyökkäämään jopa YHDEN kerran!! |
|
NaPa pyöritti pelissä ennennäkemätöntä vaihtorulettia! Ymmärrettävästi kylläkin, koska jotainhan oli tehtävä. Mutta sekään ei riittänyt, vaan jatkoimme toisessa erässä siitä mihin ensimmäisessä jäätiin ja vastustamattomasti neljän sakkiin tänäkin keväänä, WOU!! Minimitavoite saavutettu!
Kunnon loppuverkat ja päivän KOLMANNEN ?!? ruokailun kautta (kummasti se valmennuksellekin vielä maistui) ehkä enteilevästi ja porvarijoukkueen maineelle sopivasti Naantaliin, KULTARANTA Resortiin, yöpymään ja latautumaan finaalien finaaleihin. Matkalla saimme lisäksi osaksemme ”ihailua” osallistumalla paikalliseen mopomiittiin!
Tällä kaudella meillä on ollut kolme yön yli reissua sarjassa ja yhtä monta kertaa olen ”päässyt” yöpymään samassa huoneistossa kahden sisäsiistin herrasmiehen kanssa. Tällä kertaa koettiin oikea huipennus, kun resortissa odotti yksi yhden hengen sänky ja parisänky Voitte veikata, kenen arpa ei voittanut No, onneksi aamupala oli sentään maukas ja riittävä .
Hyvin valvotun yön jälkeen (Leinonen keitti kahvit resortissa klo 05.00 ja kävi katsomassa ulkona, onko aurinko noussut!!) suunnattiin takaisin risteykseen ja aloitettiin valmistautuminen välierään, johon hieman yllätyksellisesti saimme vastaan Puijo Wolleyn, joka oli pudottanut Sammon mitalipelien ulkopuolelle.
Alkulämmittelystä pystyy joukkueesta aistimaan jo monesti, minkälaisella asenteella ollaan liikkeellä. Nyt oli selkeästi aistittavissa, että pojat ovat tosissaan. Valmistautuminen oli keskittynyttä, mutta sopivan rentoa. Lähdimme peliin samalla seitsikolla, jolla pelit lauantaina päätettiin. Muutenkin tuntui siltä, että jatkettiin juuri siitä mihin pelit lauantaina päättyivätkin, sama kenttä ja sama pelityyli.
Kunnon loppuverkat ja päivän KOLMANNEN ?!? ruokailun kautta (kummasti se valmennuksellekin vielä maistui) ehkä enteilevästi ja porvarijoukkueen maineelle sopivasti Naantaliin, KULTARANTA Resortiin, yöpymään ja latautumaan finaalien finaaleihin. Matkalla saimme lisäksi osaksemme ”ihailua” osallistumalla paikalliseen mopomiittiin!
Tällä kaudella meillä on ollut kolme yön yli reissua sarjassa ja yhtä monta kertaa olen ”päässyt” yöpymään samassa huoneistossa kahden sisäsiistin herrasmiehen kanssa. Tällä kertaa koettiin oikea huipennus, kun resortissa odotti yksi yhden hengen sänky ja parisänky Voitte veikata, kenen arpa ei voittanut No, onneksi aamupala oli sentään maukas ja riittävä .
Hyvin valvotun yön jälkeen (Leinonen keitti kahvit resortissa klo 05.00 ja kävi katsomassa ulkona, onko aurinko noussut!!) suunnattiin takaisin risteykseen ja aloitettiin valmistautuminen välierään, johon hieman yllätyksellisesti saimme vastaan Puijo Wolleyn, joka oli pudottanut Sammon mitalipelien ulkopuolelle.
Alkulämmittelystä pystyy joukkueesta aistimaan jo monesti, minkälaisella asenteella ollaan liikkeellä. Nyt oli selkeästi aistittavissa, että pojat ovat tosissaan. Valmistautuminen oli keskittynyttä, mutta sopivan rentoa. Lähdimme peliin samalla seitsikolla, jolla pelit lauantaina päätettiin. Muutenkin tuntui siltä, että jatkettiin juuri siitä mihin pelit lauantaina päättyivätkin, sama kenttä ja sama pelityyli.
|
Jos puolivälierissä syöttömme oli tappavan tehokasta, niin nyt se oli sitten murhaavaa. En tiedä, pystyykö tuota tapahtunutta mitenkään sanallisesti kuvaamaan, mutta yksinkertaisesti Puijo joutui ikävä kyllä vain toimittamaan pääsäänöisesti pallot meidän puolelle ja sitten loppu olikin hurlumheitä meidän puolellamme. Hyökkäyksiä tuli ja meni oikealta ja vasemmalta ja välillä keskeltäkin. Peli oli aika nopeasti taputeltu, 2-0 meille ja to THE Finals! |
Edessä oli ”unelmafinaali”, koska vastakkain asettuivat mielestäni ehdottomasti kaksi tämän kauden vahvinta ja tasaisinta joukkuetta eli ME ja ValePa. Ottelu pelattiin ns. isolla kentällä ja yleisöä oli saapunut mukavasti paikalle niin Salosta, Vammalasta kuin muualtakin Suomesta. Pojat olivat edelleen samassa moodissa, kuin olivat olleet jo puolivälieristä lähtien. ValePa teki pelin alusta lähtien kaikkensa yrittäen horjuttaa vastaanottoamme riskisyötölläkin, mutta vastaanottomme oli niin rautaisessa kunnossa oikeastaan koko turnauksen ajan, että sen perustan päälle on helppo lähteä rakentamaan peliä.
|
Jos ja kun pystymme pitämään vastaanottomme tasolla, jolla se finaalissa oli, meitä on todella vaikea voittaa tällä hetkellä. Hyökkäysarsenaalimme on sellaista tasoa, että oksat pois. Pelimme oli todella monipuolista ja syöttömme pysyi edellisten pelien tasolla. Ensimmäinen erä oli koko ajan hallussamme ja johdimme erää alusta lähtien. Erän loppupuolella ValePan syöttö alkoi purra ja vastaanottomme alkoi hieman kangerrella. Samaan aikaan itse teimme muutaman peräkkäisen virheen syöttöruudussa ja ValePa pääsi lähes iholle. Pojat nostivat kuitenkin vielä kerran tasoaan juuri silloin, kuin sitä vaadittiin ja kun erä piti ratkaista, niin se tehtiin komeasti. |
|
Ensimmäisen erän menetys kalkkiviivoilla sekä kauden aiemmat keskinäiset pelit taisivat kummitella ValePan poikien takaraivoilla, koska toisen erän puolivälin paikkeille asti mentiin vielä suht tasatahtiin, mutta sen jälkeen voittajasta ei enää ollut epäselvyyttä! Pojat pääsivät nautiskelemaan loppuerän ja pelaamaan vapautuneesti hyvin kannustaneen yleisön edessä. Toinenkin erä kotiin ja peli meille suoraan kaksi- NIKULAN MUNA ja samalla B-POIKIEN SUOMEN MESTARUUS VUOSIMALLIA 2016!!!! Lisäksi kolme miestä joukkueestamme turnauksen All Starsiin, Joona, Nikke ja Juppe.
|
Nyt on onnellinen, mutta tietyllä tapaa myös tyhjä olo. Koko kulunut kausi on ollut vaiherikas ja pelillisesti täysosuma. Joukkueessa tapahtui ennen kauden alkua ja kauden aikana viime vuosiin nähden paljonkin muutoksia, mutta koko ryhmä käsitteli haasteet ihailtavan hyvin ja siitä kasvoi kauden aikana YHTENÄINEN JOUKKUE, joka jälleen kerran osoitti pystyvänsä venymään parhaimpaansa ja vieläpä vähän sen yli kauden tärkeimmillä hetkillä. Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun näin käy! Kolme mitalia kolmen vuoden aikana, joista kaksi mestaruutta, ei voi olla sattumaa!!
|
JOUKKUE ON ENEMMÄN KUIN OSIENSA SUMMA!
KIITOS ME, Juppe, Joona, Juuso, Eetu M., Joonu, Nikke, Late, Jonttu, Eetu V., Arska, Robo, Ellu, Mika ja Sami!
Seuraavat lyriikat kiteyttävät tämän joukkueen taipaleen:
KIITOS ME, Juppe, Joona, Juuso, Eetu M., Joonu, Nikke, Late, Jonttu, Eetu V., Arska, Robo, Ellu, Mika ja Sami!
Seuraavat lyriikat kiteyttävät tämän joukkueen taipaleen:
”Viimeiseen hengenvetoon asti mä taistelen,
”Tähän on tultu, tähän oon treenannu,
en ota takapakkii yhtään askeleit.
otetaan selvää, mihin asti sen kantaa mut!
Eteenpäin mun mentävä on,
Yhdes kaadutaan, yhdes haastetaan,
päämäärä mun, olla voittamaton!”
yhdes hävitään, yhdes VOITETAAN!”
”Mä en voi tyytyy vähään, tää ei vaan riitä tänään, mä vaadin parempaa!
Pidä se mielessä, lähellä sydäntä, mä olen SELVIYTYJÄ!”
”Tähän on tultu, tähän oon treenannu,
en ota takapakkii yhtään askeleit.
otetaan selvää, mihin asti sen kantaa mut!
Eteenpäin mun mentävä on,
Yhdes kaadutaan, yhdes haastetaan,
päämäärä mun, olla voittamaton!”
yhdes hävitään, yhdes VOITETAAN!”
”Mä en voi tyytyy vähään, tää ei vaan riitä tänään, mä vaadin parempaa!
Pidä se mielessä, lähellä sydäntä, mä olen SELVIYTYJÄ!”