MIELENSÄPAHOITTAJAT ESTRAADILLA!
Kuten varmaan kaikki tietävät, on meillä suomalaisessa urheilukentässä Leijonia, Naarasleijonia, Huuhkajia ja Susijengiä etc. Lähes kaikilla palloilujoukkueiden maajoukkueilla on siis lempinimet, joiden mukaan heidät tunnetaan.
Pikkuhiljaa sama käytäntö on ”valunut” myös seurajoukkuetasolle. Seuravaihdoksen kunniaksi, olemme saaneet myös Viestin A-poikajoukkueelle uuden lempinimen. Tästä eteenpäin joukkueemme tunnetaan Mielensäpahoittajat- nimikkeellä!
Jokainen, joka on lukenut tai on tutustunut ansiokkaan kirjailijan, Tuomas Kyrön tuotantoon, tietää mistä nimi on saanut alkunsa. Mutta, miten se sitten liittyy meidän A-poikajoukkueeseen?!?
No katsokaapa tarkemmalla silmällä päävalkkuamme, Letkua, niin saatatte aavistaa, mistä syystä joukkueemme on tuon lempinimen saanut ;)! Mun mielestä, sekä aika monen muunkin joukkueen jäsenen mielestä, asia on päivänselvä, eikä siihen oikeastaan sen tarkempaa silmää tarvita 😀!
No, Mielensäpahoittajat pääsivät aloittamaan varsinaisen poolivaiheen eilen kotiluolasta, jonne vieraileviksi tähdiksi oli saapuneet Nurmon Jymy -97, Napapiirin Palloketut ja mikäs se yksi nyt olikaan....... ai niin, ne oli ne Pässit Vammalasta, jonkun Tapion johdolla 😀!
Yritimme olla ovelia ja harhauttaa liiton sarjajärjestelijöitä, kun vaihdoimme sarjatasoa A-poikiin ja vieläpä seuraakin, mutta ei noista vammalalaisista vaan ikinä pääse eroon! Ei vaan, hienoa, että yhteiselomme jatkuu viimeisenkin junnuvaiheen aikana, vaikka meidän nimemme onkin vaihtunut!
Tässä vaiheessa kautta on lähes mahdotonta tietää tai ottaa selvää joukkueiden todellisista voimasuhteista! A-poikatasolla kun monessa joukkueessa on listoilla jo pelureita, jotka ovat ottamassa ensi askeleitaan sekä keräämässä kannuksiaan jo miesten Mestaruusliigassa. Jos ja kun samalle päivälle junnuturnauksen kanssa osuu liigapeli, niin tokihan miesten peli ajaa ohi, varsinkin jos peluri sattuu olemaan jo ns. kuusikkokamaa miesten peleissä.
Ja niin kävi eilenkin. Sekä Pallokettujen ja Jymyn rostereista löytyy näitä tulevaisuuden liigajyriä ja ammattilaisia, jotka loistivat nyt poissaolollaan. Lisäksi joukkueiden nimilistaa lyhensivät avainpelaajien loukkaantumiset, jotka ikävä kyllä kuuluvat myös erottamattomana osana huippu-urheilua.
Kaikki kynnellekykenevät pelurit ovat varmasti mukana sitten kevään huipennuksessa, johon syksyn ja talven toiminta tähtää ja silloin viimeistään mitataan kuka on kuka!
Me kuitenkin olimme tähän turnaukseen saaneet kokoon lähes täyden miehityksen. Ainoastaan yksi peluri uupui täydestä rosterista, joka hänkin oli ”täysin hyväksyttävällä” syyllä poissa kokoonpanosta! Olemme tämänkin osalta jälleen muutamaa kokemusta rikkaampia ja nähtäväksi jää, kuinka joukkue tämän asian käsittelee 😀😳!
Kuortaneen ”vierailevat tähdetkin” oli saatu hyvissä ajoin (viimeiset mohikaanit pe jo klo 21) sivistyksen pariin. Ja pitkäänhän pojat Salossa viihtyivätkin, nimittäin tätä kirjoittaessa pojat valmistautuvat jo Virroilla 1-sarjan peliin muun valmennuskeskusporukan kanssa!
Ensimmäinen koitos oli Vammalaa vastaan ja peliin lähdettiin seitsikolla, Väänänen, Vatola, Leimu, Nikula, Vanhanen, Kontio ja Breilin. Otteista näki, että yhteiselo Salon joukkueen kanssa on ollut tänä syksynä täysin nollassa. Saimme kuitenkin sovitulla syöttötaktiikalla rikottua Vammalan vastaanottoa ja erä tuli melko selkeästi meille. Toiseen erään samalla seitsikolla ja samalla ajatuksella. Tai niin me valmennuksessa ainakin ajattelimme 😀! Syötössä tuli kuitenkin ikävä kyllä vähän liikaa virheitä ja sitä kautta syöttömme helpottui. Vastaavasti vastustaja sai syötöllä rikottua vastaanottoamme ja erä kaverille.
Vastaanottomme pirstaloitui lähinnä kommunikaatio ja vastuukysymysten vuoksi, joka taas juontaa juurensa vähäisestä yhteisharjoittelusta, ei siis niinkään henkilökohtaisista tekniikkavirheistä. Ottelu kolmanteen erään ja sovimme erätauolla, että päästetään Valepa totutusti erän alusta kuskin paikalle ja viedään erän lopussa sitten ns. tikkari suusta. No eihän se sitten mennyt suunnitelmien mukaan. Erä oli suht tiukka loppuun asti, mutta voitto täysin ansaitusti Tapion Jugin joukkueelle, joka oli tasaisempi, halukkaampi ja virheettömämpi joukkue kuin me!
Murua rinnan alle (kysykää Latelta miten sen sinne saa 😀) ja kahden pelin odottelun jälkeen uutta matoa koukkuun ja NaPan kimppuun. Letku teki pari pientä muutosta pelaavaan seitsikkoon. Maki passitettiin toiseksi keskihorjujaksi ja Leimu siirrettiin laitakameliksi Vennen paikalle!
Alkuun näytti siltä, että muutos ei tuonut yhtään lisää ryhtiä tekemiseen. NaPa otti alkuun muutaman näyttävän torjunnan ja meidän kenttäpuolustuksemme (varmistus) seisoskeli kunniakujassa katsellen sekä kuin arvostelupisteitä antaen pallojen putoessa meidän kenttäpuoliskolle!
Aikaisessa vaiheessa otettu aikalisä sekä pienimuotoinen poikien ravistelu näytti kuitenkin tehoavan ja pojat alkoivatkin tehdä töitä eri malliin kentällä. Pikkuhiljaa saimme meidän risteilyaluksemme kääntymään kurssillaan ja veimme kun veimmekin ensimmäisen erän kotiin. Toinen erä alkoikin sitten oikeastaan siitä mihin toisessa erässä jäimme ja aika nopealla aikataululla sekä hyvällä peruspelaamisella toinenkin erä meille ja tärkeä ensimmäinen poolivaiheen voitto kotiin! Ja mikä vielä tärkeämpää, saimme kurottua aikataulua kiinni, joka oli jo tässä vaiheessa puolituntia myöhässä suunnitellusta.
Vaarana oli nimittäin, että aiemman vauhdin jatkuessa, Kuortaneen pojat eivät olisi ehtineet illan viimeiseen Salosta lähtevään junaan. Vaihtoehdoksi olisi tullut pelata vika peli pelkillä salon pojilla tai sitten kuskata Pläkin pojat turneen jälkeen Loimaalle junaan.
Turnauksen neljän pelin jälkeen tilanne oli se, että kaikilla joukkueilla oli yksi voitto takataskussa. Kun poolijärjestelmä oli sen kaltainen, että kaksi nousisi A-pooliin ja kaksi putoaisi C-pooliin, niin tarkoitti se sitä, että jäljellä olevien pelien voittajat nousisivat ja häviäjät putoaisivat alaspäin. Ja koska Vammala varmisti viimeisessä pelissään nousunsa A-pooliin ja NaPa putosi, oli meidän pelissämme Nurmoa vastaan panoksena A-poolin paikka ja turnaus Tampesterissa tai putoaminen C-pooliin ja matka tuttuun Rovikseen 😀!
Letkua alkoi hieman kiehtomaan Roviksen keikka, eihän hän siellä vielä poikien kanssa ollut käynytkään. Olisin voinut lähteä sinne matkaoppaaksi ja Elluhan olisi voinut vanhasta muistista tilata meille liput hyvinkin aikaiseen junaan😂😂! Minä olisin voinut paluumatkalle järjestää myös pientä lisäjännitystä tarvittaessa.
No eipä ainakaan vielä päästy tällä kaudella matkalle pohjoiseen! Jymyä vastaan lähdettiin jälleen hieman muutetulla seitsikolla. Muutos ei ollut tosin mikään järisyttävä, koska ainoat asiat, jotka muuttuivat edelliseen peliin, olivat ne, että Joonu otti Nikkeltä vaipat kantaakseen ja Venne palasi rajojen sisäpuolle toiseksi yleismieheksi.
Koko ottelun ajan peli oli mielestäni meidän hallinnassamme ja oli tasaisin sekä paras ottelumme tässä turnauksessa. Se myös mahdollisti sen, että saimme peluutettua koko rosteriamme tässä matsissa. Robo tuli korvaamaan Leimun ja toinen tarjoilijoistamme, Vesterisen Eetu, pääsi myös tarjoilemaan passejaan meidän hyökkäyskalustollemme. Peli 2-0 meille melko nopealla aikataululla ja loppujen lopuksi pysyimme koko turnauksen osalta täysin aikataulussa.
Näin ollen kaksi voittoa ja yksi tiukka tappio kolmesta pelistä ja sitä myötä myös nousu korkeimpaan mahdolliseen luokkaan eli A-luokkaan. Tulos oli enemmän kuin hyvä ja Mielensäpahoittajat voivat jatkaa hyvillä mielin kohti seuraavaa etappia eli mustan makkaran kotikaupunkia. Toki pelin sisältöä pitää paljon vielä parantaa, mutta tästä on hyvä jatkaa!
”Kyllä minä niin mieleni pahoitin!” Katsotaan mikä on fiilis kolmen viikon kuluttua!
-eetu-
Kuten varmaan kaikki tietävät, on meillä suomalaisessa urheilukentässä Leijonia, Naarasleijonia, Huuhkajia ja Susijengiä etc. Lähes kaikilla palloilujoukkueiden maajoukkueilla on siis lempinimet, joiden mukaan heidät tunnetaan.
Pikkuhiljaa sama käytäntö on ”valunut” myös seurajoukkuetasolle. Seuravaihdoksen kunniaksi, olemme saaneet myös Viestin A-poikajoukkueelle uuden lempinimen. Tästä eteenpäin joukkueemme tunnetaan Mielensäpahoittajat- nimikkeellä!
Jokainen, joka on lukenut tai on tutustunut ansiokkaan kirjailijan, Tuomas Kyrön tuotantoon, tietää mistä nimi on saanut alkunsa. Mutta, miten se sitten liittyy meidän A-poikajoukkueeseen?!?
No katsokaapa tarkemmalla silmällä päävalkkuamme, Letkua, niin saatatte aavistaa, mistä syystä joukkueemme on tuon lempinimen saanut ;)! Mun mielestä, sekä aika monen muunkin joukkueen jäsenen mielestä, asia on päivänselvä, eikä siihen oikeastaan sen tarkempaa silmää tarvita 😀!
No, Mielensäpahoittajat pääsivät aloittamaan varsinaisen poolivaiheen eilen kotiluolasta, jonne vieraileviksi tähdiksi oli saapuneet Nurmon Jymy -97, Napapiirin Palloketut ja mikäs se yksi nyt olikaan....... ai niin, ne oli ne Pässit Vammalasta, jonkun Tapion johdolla 😀!
Yritimme olla ovelia ja harhauttaa liiton sarjajärjestelijöitä, kun vaihdoimme sarjatasoa A-poikiin ja vieläpä seuraakin, mutta ei noista vammalalaisista vaan ikinä pääse eroon! Ei vaan, hienoa, että yhteiselomme jatkuu viimeisenkin junnuvaiheen aikana, vaikka meidän nimemme onkin vaihtunut!
Tässä vaiheessa kautta on lähes mahdotonta tietää tai ottaa selvää joukkueiden todellisista voimasuhteista! A-poikatasolla kun monessa joukkueessa on listoilla jo pelureita, jotka ovat ottamassa ensi askeleitaan sekä keräämässä kannuksiaan jo miesten Mestaruusliigassa. Jos ja kun samalle päivälle junnuturnauksen kanssa osuu liigapeli, niin tokihan miesten peli ajaa ohi, varsinkin jos peluri sattuu olemaan jo ns. kuusikkokamaa miesten peleissä.
Ja niin kävi eilenkin. Sekä Pallokettujen ja Jymyn rostereista löytyy näitä tulevaisuuden liigajyriä ja ammattilaisia, jotka loistivat nyt poissaolollaan. Lisäksi joukkueiden nimilistaa lyhensivät avainpelaajien loukkaantumiset, jotka ikävä kyllä kuuluvat myös erottamattomana osana huippu-urheilua.
Kaikki kynnellekykenevät pelurit ovat varmasti mukana sitten kevään huipennuksessa, johon syksyn ja talven toiminta tähtää ja silloin viimeistään mitataan kuka on kuka!
Me kuitenkin olimme tähän turnaukseen saaneet kokoon lähes täyden miehityksen. Ainoastaan yksi peluri uupui täydestä rosterista, joka hänkin oli ”täysin hyväksyttävällä” syyllä poissa kokoonpanosta! Olemme tämänkin osalta jälleen muutamaa kokemusta rikkaampia ja nähtäväksi jää, kuinka joukkue tämän asian käsittelee 😀😳!
Kuortaneen ”vierailevat tähdetkin” oli saatu hyvissä ajoin (viimeiset mohikaanit pe jo klo 21) sivistyksen pariin. Ja pitkäänhän pojat Salossa viihtyivätkin, nimittäin tätä kirjoittaessa pojat valmistautuvat jo Virroilla 1-sarjan peliin muun valmennuskeskusporukan kanssa!
Ensimmäinen koitos oli Vammalaa vastaan ja peliin lähdettiin seitsikolla, Väänänen, Vatola, Leimu, Nikula, Vanhanen, Kontio ja Breilin. Otteista näki, että yhteiselo Salon joukkueen kanssa on ollut tänä syksynä täysin nollassa. Saimme kuitenkin sovitulla syöttötaktiikalla rikottua Vammalan vastaanottoa ja erä tuli melko selkeästi meille. Toiseen erään samalla seitsikolla ja samalla ajatuksella. Tai niin me valmennuksessa ainakin ajattelimme 😀! Syötössä tuli kuitenkin ikävä kyllä vähän liikaa virheitä ja sitä kautta syöttömme helpottui. Vastaavasti vastustaja sai syötöllä rikottua vastaanottoamme ja erä kaverille.
Vastaanottomme pirstaloitui lähinnä kommunikaatio ja vastuukysymysten vuoksi, joka taas juontaa juurensa vähäisestä yhteisharjoittelusta, ei siis niinkään henkilökohtaisista tekniikkavirheistä. Ottelu kolmanteen erään ja sovimme erätauolla, että päästetään Valepa totutusti erän alusta kuskin paikalle ja viedään erän lopussa sitten ns. tikkari suusta. No eihän se sitten mennyt suunnitelmien mukaan. Erä oli suht tiukka loppuun asti, mutta voitto täysin ansaitusti Tapion Jugin joukkueelle, joka oli tasaisempi, halukkaampi ja virheettömämpi joukkue kuin me!
Murua rinnan alle (kysykää Latelta miten sen sinne saa 😀) ja kahden pelin odottelun jälkeen uutta matoa koukkuun ja NaPan kimppuun. Letku teki pari pientä muutosta pelaavaan seitsikkoon. Maki passitettiin toiseksi keskihorjujaksi ja Leimu siirrettiin laitakameliksi Vennen paikalle!
Alkuun näytti siltä, että muutos ei tuonut yhtään lisää ryhtiä tekemiseen. NaPa otti alkuun muutaman näyttävän torjunnan ja meidän kenttäpuolustuksemme (varmistus) seisoskeli kunniakujassa katsellen sekä kuin arvostelupisteitä antaen pallojen putoessa meidän kenttäpuoliskolle!
Aikaisessa vaiheessa otettu aikalisä sekä pienimuotoinen poikien ravistelu näytti kuitenkin tehoavan ja pojat alkoivatkin tehdä töitä eri malliin kentällä. Pikkuhiljaa saimme meidän risteilyaluksemme kääntymään kurssillaan ja veimme kun veimmekin ensimmäisen erän kotiin. Toinen erä alkoikin sitten oikeastaan siitä mihin toisessa erässä jäimme ja aika nopealla aikataululla sekä hyvällä peruspelaamisella toinenkin erä meille ja tärkeä ensimmäinen poolivaiheen voitto kotiin! Ja mikä vielä tärkeämpää, saimme kurottua aikataulua kiinni, joka oli jo tässä vaiheessa puolituntia myöhässä suunnitellusta.
Vaarana oli nimittäin, että aiemman vauhdin jatkuessa, Kuortaneen pojat eivät olisi ehtineet illan viimeiseen Salosta lähtevään junaan. Vaihtoehdoksi olisi tullut pelata vika peli pelkillä salon pojilla tai sitten kuskata Pläkin pojat turneen jälkeen Loimaalle junaan.
Turnauksen neljän pelin jälkeen tilanne oli se, että kaikilla joukkueilla oli yksi voitto takataskussa. Kun poolijärjestelmä oli sen kaltainen, että kaksi nousisi A-pooliin ja kaksi putoaisi C-pooliin, niin tarkoitti se sitä, että jäljellä olevien pelien voittajat nousisivat ja häviäjät putoaisivat alaspäin. Ja koska Vammala varmisti viimeisessä pelissään nousunsa A-pooliin ja NaPa putosi, oli meidän pelissämme Nurmoa vastaan panoksena A-poolin paikka ja turnaus Tampesterissa tai putoaminen C-pooliin ja matka tuttuun Rovikseen 😀!
Letkua alkoi hieman kiehtomaan Roviksen keikka, eihän hän siellä vielä poikien kanssa ollut käynytkään. Olisin voinut lähteä sinne matkaoppaaksi ja Elluhan olisi voinut vanhasta muistista tilata meille liput hyvinkin aikaiseen junaan😂😂! Minä olisin voinut paluumatkalle järjestää myös pientä lisäjännitystä tarvittaessa.
No eipä ainakaan vielä päästy tällä kaudella matkalle pohjoiseen! Jymyä vastaan lähdettiin jälleen hieman muutetulla seitsikolla. Muutos ei ollut tosin mikään järisyttävä, koska ainoat asiat, jotka muuttuivat edelliseen peliin, olivat ne, että Joonu otti Nikkeltä vaipat kantaakseen ja Venne palasi rajojen sisäpuolle toiseksi yleismieheksi.
Koko ottelun ajan peli oli mielestäni meidän hallinnassamme ja oli tasaisin sekä paras ottelumme tässä turnauksessa. Se myös mahdollisti sen, että saimme peluutettua koko rosteriamme tässä matsissa. Robo tuli korvaamaan Leimun ja toinen tarjoilijoistamme, Vesterisen Eetu, pääsi myös tarjoilemaan passejaan meidän hyökkäyskalustollemme. Peli 2-0 meille melko nopealla aikataululla ja loppujen lopuksi pysyimme koko turnauksen osalta täysin aikataulussa.
Näin ollen kaksi voittoa ja yksi tiukka tappio kolmesta pelistä ja sitä myötä myös nousu korkeimpaan mahdolliseen luokkaan eli A-luokkaan. Tulos oli enemmän kuin hyvä ja Mielensäpahoittajat voivat jatkaa hyvillä mielin kohti seuraavaa etappia eli mustan makkaran kotikaupunkia. Toki pelin sisältöä pitää paljon vielä parantaa, mutta tästä on hyvä jatkaa!
”Kyllä minä niin mieleni pahoitin!” Katsotaan mikä on fiilis kolmen viikon kuluttua!
-eetu-