Lounais-Suomen AM-finaalit Keski-Suomessa!
Taas tuli todistettua kuinka iso on meidän Lounaisen Suomen alue, kun eilen otettiin pitkästä aikaa suunnaksi Mänttä-Vilppula ja A-poikien AM-finaalit. Kilometrejä tuli n. 250 yhteen suuntaan ja Keski-Suomen ja Jämsän raja tuli rikottua :).
Puolet porukasta tuli Kuortaneen suunnasta Olympic Trainingcenterin yhteistyökumppanin pikkubussilla ja puolet tuli Salon suunnasta, pari VW konsernin kärryillä, yksi opetusajossa olleella johtotähdellä ja olipahan joukossa yksi ”käteismieskin eli cashguy”!
No perille päästiin kulkupelistä ja kuskista riippumatta. Muutama vuosi sitten Vilppulan kentäthän olivat meille kuin toinen kotikenttä, niin usein siellä pelasimme ja tässä kyseisessä liikuntahallissa olimme juhlineet viimeksi D-poikien AM-mestaruutta. Meillä oli siis ns. hyvät vibat tästä salista!
Nyt pääsimme siis jälleen ottamaan pitkästä aikaa tuntumaa vanhaan, tuttuun saliin, joka tulee olemaan myös yksi A-poikien SM-finaalien päänäyttämöistä kolmen viikon kuluttua.
Tämäkin turnaus oli ikävä kyllä typistynyt Final Fourista, Three Musketiers-tournamentiksi, Valepan luovuttua jo ennen kuin ensimmäistäkään peliä oli pelattu. Me päätimme kuitenkin osallistua turnaukseen, koska kaikki tapahtumat tälle ”muukalaislegioonalle” ovat vähäisen yhteiselon kannalta erittäin tärkeitä.
Pelien vähennyttyä, ottelut päätettiin pelata paras viidestä-systeemillä eli täysimittaisina peleinä. Meillä oli ensimmäinen koitos Akaa-Volleytä vastaan. Akaata vastaan olimme yhden ja ainoan kerran pelanneet tällä kaudella tasonmittausturnauksessa. Tässä pelissä oli tavoitteena saada jälleen oma peli pikkuhiljaa takaisin omalle tasolle, heikohkosti menneen viimeisen välieräpelin jälkeen. Toinen tavoite oli antaa kaikille peliaikaa.
Meillä kun oli kaksi kuusikollista pelaajia, vastustaja oli saanut jalkeille vain seitsemän pelimannia, joten sillä puolen verkkoa oli vaihtoehdot olivat minimissä!
Akaa pelasi kyllä mielestäni käytössä olevilla jannuilla aivan kelpo pelin ja tarjosi meille varsinkin alkuun tiukan vastuksen. Meillä oli alkuun ehkä hieman pieniä asennoitumisvaikeuksia, johtuen todennäköisesti ennakko-odotuksista sekä asetelmista. Pikkuhiljaa saimme kuitenkin pelin rullaamaan ja mikä tärkeintä, kaikki meidän herrat saivat jälleen arvokasta peliaikaa ja myös jälleen kerran valmennuskin sai jälleen huomata, notta meillä on melko tasainen paletti pyöritettävänä.
Kaksi ekaa erää loppujen lopuksi melko selvällä erolla meille. Kolmannen erän loppu oli vielä tiukka, mutta silloin kuin tasonnostoa ja Letkun peräämää oikeaa asennoitumista, pelin lukua sekä aktiivista, pelaamista kenttäpuolustuksessa, eniten kaivattiin, sitä myös tehtiin ja näin peli meille 3-0. Akaan hävitessä ensimmäisen pelin Vilppulalle, tiesi tämä tulos sitä, että Akaalle pujotettiin pronssimitalit kaulaan ennen kotimatkaa ja me aloimme keskittyä Grande Finaaleen Punaista Tähteä vastaan.
Tähti oli tällä kaudella jälleen Salmijärven Raunon tiukassa ohjeistuksessa ja tulevien finaalien, Keurusselän majoituksen isäntä, Seppo ”aikalisä” Tolvanen, istui rauhalliseen tyyliinsä fläppitaulujen takana kirjuripöydällä. Vilppula oli joutunut lähtemään turnaukseen ilman monivuotista luottopelaajaansa, Köykän Votea! Toki Tähti ei ole koskaan ollut täysin vain yhden yhden pelurin varassa. Tähti on tullut tunnetuksi äärettömän taitavista ja tasaisista yksilöistä, joista on muodostunut erittäin kovalla yhteishengellä taisteleva ja loistavasti puolustava joukkue isolla J:ll!. Joten erittäin hyvä mittari ja vastus meille tähän väliin.
Me lähdimme ekaan erään totutulla seistsikolla ykköspaikalta lukien, 16, 8, 11, 5, 19, 1 ja 10. Jonttu jäi potemaan polveaan vaihtopenkin vasempaan nurkkaan, kun lämmittelyssä nitkautti hieman polveaan. Alusta lähtien vastaanotto oli vähän epävarmaa ja muutenkin alku meiltä nihkeää. Tähti sai heti alkuerästä revittyä hieman eroa meihin ja heidän johdollaan mentiin aivan erän loppumetreille, kunnes saimme rivimme melko hyvään kuosiin ja oikeastaan Vilppulan aseilla, hyvällä puolustuksella ja jatkopallopelaamisella saimme vietyä tärkeän, maratonerän kotiin 28-30!!
Toiseen erään samalla höngällä ja kokoonpanolla. Alkuerä tasaista vääntämistä puolin ja toisin. Pelin taso ei mitään päätähuimavaa kuitenkaan. Puolessa välissä toista erää Vilppula sai revittyä jälleen vähän kaulaa meihin hyvällä syötöllä ja meidän vastaanottajien suosiollisella avustuksella. Ja tällä kertaa Vilppula ei kuskin paikalta luopunutkaan ja erä heille 25-21.
Kolmas erä ja sama peli. Vilppula vei ja me vikistiin. Nyt alkoi meidän risteilyaluksen isokokoinen miehistö selkeästi väsymään fyysisesti että henkisesti. Vastaanotto rakoili, passitkaan eivät aina olleet täysin kohdillaan ja laidoista aloimme jälleen puskea järjettömästi päätämme Vilppulan lyhyehköön, mutta erittäin tiiviiseen ja teknisesti oikeanlaiseen torjuntaan tai kenttäpuolustukseen. Vaihdoilla pyrimme hieman antaa lepoa isoille miehillemme, mutta tätä erää se ei enää pelastanut, erä Tähdelle 20-25.
Neljänteen erään palattiin jälleen normiarkeen pelaavan seitsikon suhteen ja kova luotto oli, että tästä viedään peli vielä viidenteen erään. Vielä mitä, kentällä tuntui olevan vain yksi joukkue, kun peli oli parissa minuutissa jo 9-0!!!! Luitte oikein, tällaista hirmumyrksyä ei oltu sitten aikoihin, jos koskaan tällä porukalla koettu!! Aivan sama, minkälaisen pallon Tähti meidän puolelle toimitti, niin jotenkin me saatiin se omaksi tappioksi muutettua! Jonttu koki ”ihmeparantumisen” ja laitettiin toiseksi yp:ksi kokeilemaan hihalyönnin kestävyyttä.
Saimme hieman juonen päästä kiinni, mutta tilanne oli jo aika toivottoman tuntuinen 17-10 tilanteessa, vaikka vaihtopallopelaaminen parani hieman, mutta ns. break point pelaamisella ei sitten saatu mitään aikaiseksi. Jos erän alku oli ollut sanalla sanoen karmea ja ennenkuulumaton, niin erän puolivaiheilla alkoi näkyä toisella tapaa kummia!
Melko usein tällaisessa tilanteessa kentän ulkopuolelta koitetaan saada puhallettua uutta energiaa porukkaan ja usein melko heikolla menestykselläkin. Nyt pojat alkoivat onnistumisten jälkeen tuuletella poikkeuksellisen raivoisasti ja näin saivat osin hieman keinotekoisestikin pelihuumorin takaisin. Vastustajan tekemisissä alkoi myös näkyä väsymisen merkkejä ja kovien hyökkäysten sijaan alkoi meidän puolelle tulla taidokkaita sijoituksia. Pojat alkoivat kuitenkin noukkia näitä ylös pallo kerrallaan ja pinna pinnalta lähestyimme Tähteä. Syöttömme myös alkoi purra ja pikkuhiljaa kenotekoinen riemumme alkoi muuttua luonnolliseksi hauskan pidoksi, joka puolestaan alkoi näkyä tuskana verkon toisella puolella. Erän kruunuksi Jonttu täräytti kaksi ässää leijahypärillä ja erä kuitenkin meille 23-25!!!
Ei juma, en kyllä alkuerästä olis ikinä uskonut, että viidenteen erään vielä mennään! Nyt ei enää väsy painanut tässä kohtaa meidän puolella verkkoa. Sen verran saatiin virtaa tästä erästä! Viidenteen erään tehtiin vaihto ennen kuin yhtään palloa oli pelattu! Letku oli jännityksissään laittanut vahingossa Laten setsikkoon, joten siksi Venne nosti käden pystyy vaihdon merkiksi. Muutaman pallon jälkeen Vilppulakin joutui tekemään pakotetun vaihdon, kun päreensä polttanut Lepistö ajettiin ulos erästä pallojen potkiskelun jälkeen. Tähän tapaukseen kyllä kiteytyi ja huipentui pitkälti päivän, hieman sekava tuomarityöskentely! Mielestäni tuo tuomio oli vähän kova rikkeeseen nähden!
Niin tai näin, tasatahtiin mentiin toiselle kymmenelle, kunnes Vilppula teki vielä yhden irtioton, 12-10 tilanteeseen. Pojat löysivät kuitenkin vielä yhden lisävaihteen jostain äärimmilleen treenatuista kehoistaan ja mieleistään. Kovalla syötöllä sekä jatkopallopelaamisella loppuerä meille, 13-15!!!
Aivan käsittämättömän kova nousu haudan partaalta ja AM-pokaali kotiin!! Tällä kokemuksella voi olla vielä iso merkitys, kun kolmen viikon kuluttua palataan rikospaikalle pelaamaan SM-mitaleista!!
Nähdään taas Vilppulassa!
-eetu-
Taas tuli todistettua kuinka iso on meidän Lounaisen Suomen alue, kun eilen otettiin pitkästä aikaa suunnaksi Mänttä-Vilppula ja A-poikien AM-finaalit. Kilometrejä tuli n. 250 yhteen suuntaan ja Keski-Suomen ja Jämsän raja tuli rikottua :).
Puolet porukasta tuli Kuortaneen suunnasta Olympic Trainingcenterin yhteistyökumppanin pikkubussilla ja puolet tuli Salon suunnasta, pari VW konsernin kärryillä, yksi opetusajossa olleella johtotähdellä ja olipahan joukossa yksi ”käteismieskin eli cashguy”!
No perille päästiin kulkupelistä ja kuskista riippumatta. Muutama vuosi sitten Vilppulan kentäthän olivat meille kuin toinen kotikenttä, niin usein siellä pelasimme ja tässä kyseisessä liikuntahallissa olimme juhlineet viimeksi D-poikien AM-mestaruutta. Meillä oli siis ns. hyvät vibat tästä salista!
Nyt pääsimme siis jälleen ottamaan pitkästä aikaa tuntumaa vanhaan, tuttuun saliin, joka tulee olemaan myös yksi A-poikien SM-finaalien päänäyttämöistä kolmen viikon kuluttua.
Tämäkin turnaus oli ikävä kyllä typistynyt Final Fourista, Three Musketiers-tournamentiksi, Valepan luovuttua jo ennen kuin ensimmäistäkään peliä oli pelattu. Me päätimme kuitenkin osallistua turnaukseen, koska kaikki tapahtumat tälle ”muukalaislegioonalle” ovat vähäisen yhteiselon kannalta erittäin tärkeitä.
Pelien vähennyttyä, ottelut päätettiin pelata paras viidestä-systeemillä eli täysimittaisina peleinä. Meillä oli ensimmäinen koitos Akaa-Volleytä vastaan. Akaata vastaan olimme yhden ja ainoan kerran pelanneet tällä kaudella tasonmittausturnauksessa. Tässä pelissä oli tavoitteena saada jälleen oma peli pikkuhiljaa takaisin omalle tasolle, heikohkosti menneen viimeisen välieräpelin jälkeen. Toinen tavoite oli antaa kaikille peliaikaa.
Meillä kun oli kaksi kuusikollista pelaajia, vastustaja oli saanut jalkeille vain seitsemän pelimannia, joten sillä puolen verkkoa oli vaihtoehdot olivat minimissä!
Akaa pelasi kyllä mielestäni käytössä olevilla jannuilla aivan kelpo pelin ja tarjosi meille varsinkin alkuun tiukan vastuksen. Meillä oli alkuun ehkä hieman pieniä asennoitumisvaikeuksia, johtuen todennäköisesti ennakko-odotuksista sekä asetelmista. Pikkuhiljaa saimme kuitenkin pelin rullaamaan ja mikä tärkeintä, kaikki meidän herrat saivat jälleen arvokasta peliaikaa ja myös jälleen kerran valmennuskin sai jälleen huomata, notta meillä on melko tasainen paletti pyöritettävänä.
Kaksi ekaa erää loppujen lopuksi melko selvällä erolla meille. Kolmannen erän loppu oli vielä tiukka, mutta silloin kuin tasonnostoa ja Letkun peräämää oikeaa asennoitumista, pelin lukua sekä aktiivista, pelaamista kenttäpuolustuksessa, eniten kaivattiin, sitä myös tehtiin ja näin peli meille 3-0. Akaan hävitessä ensimmäisen pelin Vilppulalle, tiesi tämä tulos sitä, että Akaalle pujotettiin pronssimitalit kaulaan ennen kotimatkaa ja me aloimme keskittyä Grande Finaaleen Punaista Tähteä vastaan.
Tähti oli tällä kaudella jälleen Salmijärven Raunon tiukassa ohjeistuksessa ja tulevien finaalien, Keurusselän majoituksen isäntä, Seppo ”aikalisä” Tolvanen, istui rauhalliseen tyyliinsä fläppitaulujen takana kirjuripöydällä. Vilppula oli joutunut lähtemään turnaukseen ilman monivuotista luottopelaajaansa, Köykän Votea! Toki Tähti ei ole koskaan ollut täysin vain yhden yhden pelurin varassa. Tähti on tullut tunnetuksi äärettömän taitavista ja tasaisista yksilöistä, joista on muodostunut erittäin kovalla yhteishengellä taisteleva ja loistavasti puolustava joukkue isolla J:ll!. Joten erittäin hyvä mittari ja vastus meille tähän väliin.
Me lähdimme ekaan erään totutulla seistsikolla ykköspaikalta lukien, 16, 8, 11, 5, 19, 1 ja 10. Jonttu jäi potemaan polveaan vaihtopenkin vasempaan nurkkaan, kun lämmittelyssä nitkautti hieman polveaan. Alusta lähtien vastaanotto oli vähän epävarmaa ja muutenkin alku meiltä nihkeää. Tähti sai heti alkuerästä revittyä hieman eroa meihin ja heidän johdollaan mentiin aivan erän loppumetreille, kunnes saimme rivimme melko hyvään kuosiin ja oikeastaan Vilppulan aseilla, hyvällä puolustuksella ja jatkopallopelaamisella saimme vietyä tärkeän, maratonerän kotiin 28-30!!
Toiseen erään samalla höngällä ja kokoonpanolla. Alkuerä tasaista vääntämistä puolin ja toisin. Pelin taso ei mitään päätähuimavaa kuitenkaan. Puolessa välissä toista erää Vilppula sai revittyä jälleen vähän kaulaa meihin hyvällä syötöllä ja meidän vastaanottajien suosiollisella avustuksella. Ja tällä kertaa Vilppula ei kuskin paikalta luopunutkaan ja erä heille 25-21.
Kolmas erä ja sama peli. Vilppula vei ja me vikistiin. Nyt alkoi meidän risteilyaluksen isokokoinen miehistö selkeästi väsymään fyysisesti että henkisesti. Vastaanotto rakoili, passitkaan eivät aina olleet täysin kohdillaan ja laidoista aloimme jälleen puskea järjettömästi päätämme Vilppulan lyhyehköön, mutta erittäin tiiviiseen ja teknisesti oikeanlaiseen torjuntaan tai kenttäpuolustukseen. Vaihdoilla pyrimme hieman antaa lepoa isoille miehillemme, mutta tätä erää se ei enää pelastanut, erä Tähdelle 20-25.
Neljänteen erään palattiin jälleen normiarkeen pelaavan seitsikon suhteen ja kova luotto oli, että tästä viedään peli vielä viidenteen erään. Vielä mitä, kentällä tuntui olevan vain yksi joukkue, kun peli oli parissa minuutissa jo 9-0!!!! Luitte oikein, tällaista hirmumyrksyä ei oltu sitten aikoihin, jos koskaan tällä porukalla koettu!! Aivan sama, minkälaisen pallon Tähti meidän puolelle toimitti, niin jotenkin me saatiin se omaksi tappioksi muutettua! Jonttu koki ”ihmeparantumisen” ja laitettiin toiseksi yp:ksi kokeilemaan hihalyönnin kestävyyttä.
Saimme hieman juonen päästä kiinni, mutta tilanne oli jo aika toivottoman tuntuinen 17-10 tilanteessa, vaikka vaihtopallopelaaminen parani hieman, mutta ns. break point pelaamisella ei sitten saatu mitään aikaiseksi. Jos erän alku oli ollut sanalla sanoen karmea ja ennenkuulumaton, niin erän puolivaiheilla alkoi näkyä toisella tapaa kummia!
Melko usein tällaisessa tilanteessa kentän ulkopuolelta koitetaan saada puhallettua uutta energiaa porukkaan ja usein melko heikolla menestykselläkin. Nyt pojat alkoivat onnistumisten jälkeen tuuletella poikkeuksellisen raivoisasti ja näin saivat osin hieman keinotekoisestikin pelihuumorin takaisin. Vastustajan tekemisissä alkoi myös näkyä väsymisen merkkejä ja kovien hyökkäysten sijaan alkoi meidän puolelle tulla taidokkaita sijoituksia. Pojat alkoivat kuitenkin noukkia näitä ylös pallo kerrallaan ja pinna pinnalta lähestyimme Tähteä. Syöttömme myös alkoi purra ja pikkuhiljaa kenotekoinen riemumme alkoi muuttua luonnolliseksi hauskan pidoksi, joka puolestaan alkoi näkyä tuskana verkon toisella puolella. Erän kruunuksi Jonttu täräytti kaksi ässää leijahypärillä ja erä kuitenkin meille 23-25!!!
Ei juma, en kyllä alkuerästä olis ikinä uskonut, että viidenteen erään vielä mennään! Nyt ei enää väsy painanut tässä kohtaa meidän puolella verkkoa. Sen verran saatiin virtaa tästä erästä! Viidenteen erään tehtiin vaihto ennen kuin yhtään palloa oli pelattu! Letku oli jännityksissään laittanut vahingossa Laten setsikkoon, joten siksi Venne nosti käden pystyy vaihdon merkiksi. Muutaman pallon jälkeen Vilppulakin joutui tekemään pakotetun vaihdon, kun päreensä polttanut Lepistö ajettiin ulos erästä pallojen potkiskelun jälkeen. Tähän tapaukseen kyllä kiteytyi ja huipentui pitkälti päivän, hieman sekava tuomarityöskentely! Mielestäni tuo tuomio oli vähän kova rikkeeseen nähden!
Niin tai näin, tasatahtiin mentiin toiselle kymmenelle, kunnes Vilppula teki vielä yhden irtioton, 12-10 tilanteeseen. Pojat löysivät kuitenkin vielä yhden lisävaihteen jostain äärimmilleen treenatuista kehoistaan ja mieleistään. Kovalla syötöllä sekä jatkopallopelaamisella loppuerä meille, 13-15!!!
Aivan käsittämättömän kova nousu haudan partaalta ja AM-pokaali kotiin!! Tällä kokemuksella voi olla vielä iso merkitys, kun kolmen viikon kuluttua palataan rikospaikalle pelaamaan SM-mitaleista!!
Nähdään taas Vilppulassa!
-eetu-
