KIIHKEÄÄ FINAALITUNNELMAA MAANTIELLÄ, MÄNTTÄ-VILPPULASSA JA MAJOITUSPAIKASSA KEURUSSELÄLLÄ!
Kauden huipennus oli taas käsillä, kun perjantaina otettiin musta BOBi alle ja Salon poikaitten kanssa lähettiin kohti Vilppulaa ja A-poikien SM-finaaleja. BOBi on alias 8+1 paikkainen volkkari-transit, joka vuokrattiin lähtöpaikalta eli Virtasen Moottorin pihalta. Ei kun se olikin Virtasen Kaupan piha, josta lähdettiin, bulletinissa ollut lähtöpaikka ei pitänytkään ihan kutiansa [Toimituksen edit: Virtanen kuin Virtanen….ei jokaisesta pienestä detaljista tarvitse välittää ;) ]
Samaan aikaan toisaalla, Kuortaneen gängi oli koittanut selviytyä koeviikon ensimmäisestä koitoksesta ja odotteli tutun Olympic Training Centerin pihalla yhteistyökumppanin tuttua taksia kyytipojaksi.
Seiväsmatkojen tiivistunnelmaisen menomatkan jälkeen oli tarkoitus käydä pelihallin valoja testaamassa ja ottamassa pieni tuntuma halliin sekä iltahiet. Kaikki olivatkin päässeet turvallisesti perille ja pikku iltapuhde meni suunnitellusti. Seuraavaksi nokka kohti Keurusselän hulppeita metsä- ja järvimaisemia. Täällä vuorostaan valmennusjohdon oli tarkoitus ottaa omat iltahiet, kuka saunassa ja kuka hotellin liukkaaksi voidellulla tanssilattialla Ippe Mansikan tahtiin. Melko vilkas menomesta tuo Keurusselän tanssimekka olikin. Keski-ikä tosin oli meidän(kin) staffille hieman liikaa.
Illalla pidimme vielä pienen hengenkohotuspalaverin joukkueen kanssa, jossa Aurinkokuningas Tamia mukaellen asetimme viikonlopun teemat ja prinsiipit kohdilleen! Myöskin käytössä ollut ”powerpoint”- materiaali oli tuolta Tamin ajoilta, teemat nimittäin kirjoitettiin ihan käsin paperiselle fläppitaululle :D
Aamu valkeni lopulta ja vankan aamupalan turvin lähdettiin kohti tapahtumakeskusta. Avajaisseremonioiden jälkeen saimme vielä haistella tunnelmaa katsomosta käsin, kun ensimmäinen pelimme oli otteluohjelmassa vasta toisena vuorossa. Tämä oli toki hyvä asia faniemme kannalta, autokuntien ei tarvinnut startata kotikonnuilta näin aivan kukonlaulun aikaan.
Ensimmäinen peli oli tuttua Napapiirin kettuja vastaan. Peliin laitoimme ykkösnyrkkimme kehiin ja niin oli NaPallakin oma ykkösrosterinsa Mäkisen Jeren johdolla kentällä. Peli ei oikein lähtenyt totutulla eikä halutulla tavalla rullaamaan. Passitempo oli meillä aivan liian nopeaa ja isot laitakamelimme eivät päässeet missään vaiheessa oikein paukuttamaan lakikorkeudesta palloja kenttään. Vähän oli muutoinkin epävarmoja otteita ilmassa melkein joka osa-alueella ja erää mentiin aivan viime metreille asti Kettujen johdolla. Saimme kuitenkin pikkuhiljaa juonen päästä kiinni ja olimme erän lopulla aivan rinnalla. Kovuus ei kuitenkaan ihan riittänyt tällä kertaa ja erä tiukasti Rovaniemelle!
Toiseen erään lähdettiin samalla rosterilla ja nyt alkukankeus tuntui hieman rapisseen. Veimme erää viiden pinnan johdossa aina 19 pisteeseen asti. Sitten NaPa alkoi kaivaa lattianrajasta uhrautuvaisesti palloja ja päätti tehokkaasti näistä jatkopallot meidän kenttään. Lisäksi meillä alkoi peli hieman murentua kaikilla osa-alueilla eikä oikein selkeää herättäjää löytynyt. NaPa vei hurmiossa toisenkin erän ja näin ollen pelin 2-0. Heikoin alku turnaukselle mitä tulla voi.
Kamat kasaan ja syömään Mäntän puolelle ja samalla hieman vilkuilemaan mitä toisella kentällä tapahtuu. Sen jälkeen takaisin Parkkivuoreen ja keskittymään todella tärkeään seuraavaan koitokseen Rantaperkiön Iskua vastaan.
Ensimmäisen pelin lopputulos ei missään nimessä haudannut vielä meidän jatkohaaveita, mutta toki se teki ne haastavammiksi. Iskua vastaan oli pelattu kauden aikana todella monta kertaa tiukkoja vääntöjä puolin ja toisin ja samaa oli luvassa nytkin.
Teimme pari muutosta pelaavaan seitsikkoon ja tavoitteena oli pistää kaikki likoon. Peli olikin alusta lähtien korkeatasoista ja varsinkin meiltä selkeä tasonnosto edelliseen peliin. Ensimmäinen erä meille tiukkojen vaiheiden jälkeen, erittäin hyvällä meiningillä. Vastaanotto toimi, sitä kautta oli helppo pelata myös ykköshyökkäyksiä ja niitä keskarimme naputtelivatkin todella hyvillä tehoilla vastustajan puolelle. Syöttömme oli myös hyvällä tasolla.
Toiseen erään hyökättiin samalla vimmalla. Erä menikin pitkään meidän käsikirjoituksen mukaan ja taisipa meillä olla parikin eräpalloa lopussa, jos oikein muistan. Mutta ei kun ei! Isku löysi vielä lisävaihteen ja lääkkeet meidän pysäyttämiseen ja niin vain meni peli kolmanteen erään.
Kolmattakin erää mentiin tasatahtiin aivan loppumetreille asti, kunnes naapuri sai pari kovaa torjuntaa loppuun ja mieltä loppui ikävä kyllä usko loppukiriin. Peli 2-1 tiukan ja lopputurnausarvoisen taistelun jälkeen Iskulle. Tämä lopputulos sinetöi meidän jäämisen mitalipelien ulkopuolelle tänä vuonna, kolmen vuoden mitaliputki meni siis valitettavasti poikki.
Karvas, todella karvas oli paikka, koska meillä oli omat hetkemme molemmissa peleissä, joissa olisimme voineet ns. tappaa pelin ja kääntää sen eduksemme. Mutta ei auta, kun löysät on jo housuissa, niin silloin on myöhäistä enää mutista! NaPa ja Isku meidän lohkosta ansaitsivat paikkansa neljän joukkoon omalla hyvällä pelillä ja that’s it!
Tavoitteen karattua käsistä, meillä oli haasteena saada pojat kerran vielä viritettyä lentoon lauantaipäivän aikana. Meillä oli nimittäin vielä yksi alkusarjan peli pelattavana ja siihen oli vielä muutama tunti aikaa. Suurimman panoksen puuttuessa halusimme saada lepoaikaa meidän isoimmille järkäleille. Näin ollen pistimme seitsikkomme täyteen remonttiin. Alkuperäisestä seitsikosta ei jäänyt kentälle kuin kaksi miestä ja nekin täysin eri pelipaikoille, joissa olivat tottuneet pelaamaan.
Ottelusta tuli kahden väsyneen joukkueen ”pelailu”, jossa ei suurempia hienouksia nähty. Ja kuten käsikirjoitukseen kuuluu, niin pelin ollessa tulossa meille jo 2-0, niin vielä kerran vietiin tikkari suusta ja vastustaja vei pelin kolmanteen erään. Tällä kertaa olimme kuitenkin lopussa vahvempia ja kairasimme itsellemme päivän ensimmäisen ja ainoan voiton. Se oli henkisesti erittäin tärkeää, vaikkakaan ei suuremmin vaikuttanut tulevan päivän ohjelmaan. Tosin se toki tällä varmistui, että saimme jatkaa turnausta seuraavana päivänä tutussa salissa Parkkivuoressa eikä vastaan tullut tässä vaiheessa vielä vanhaa tuttua Kauhavan Wisaa, joka oli myös joutunut karvaasti pettymään, jääden mitalipelien ulkopuolelle.
Voitto takataskussa kohti humppamestaa ja maittavasta buffet-pöydästä palautushiilarit napaan ja vielä erikoisluvalla saunan kautta pehkuihin. Tai siis pelurit, staffi kävi vielä kuuntelemassa Kauhavan karaokeprinssiä parin biisin verran karaokepuolella :D
Sunnuntaiaamukin se vaan valkeni, vaikka ei ihan yhtä aurinkoisena kuin ajateltiin. Aamupelissä vastaan asettui hieman vajaamiehinen Oulunsalon Vasama, jonka yksi syömähampaista oli saanut pelikieltoa vaihtopenkin Feng Shui-tyyppisestä uudelleen muotoilusta! Saimme hyvän alun peliin, vaikka palautusaika olikin jäänyt lyhyeksi. Nyt oli hyvä yrittämisen meininki taas päällä ja joka osa-alueella tuli tasaiseen tahtiin onnistumisia. Ensimmäinen erä tuli meille melko selvin numeroin. Toiseen erään ajatuksella, että tää hoidetaan nyt suoraan kaks muna kotiin. No niinhän siinä kävi, että taas etukäteissuunnitelmat menivät uusiksi. Pelihuumori katosi pojilta tässä vaiheessa jälleen mystisesti ja Letkun sekä allekirjoittaneen piti ensimmäisen kerran pitkään aikaan antaa tiukempaa palautetta pelureille, jotta olisimme saaneet jotain ryhtiä pelaamiseemme. Pienestä ryhdistäytymisestä huolimatta jouduimme kuitenkin pelaamaan jälleen koko rahan edestä, eli tässä turnauksessa tutuksi tullut kolmas erä odotti jo alkamistaan! Saimme kuin saimmekin nostettua tasoa tähän erään ja ajoittain peli oli ihan hyvätasoista välien selvittelyjä ja välillä me olimme kuskin paikalla ja välillä OsVa. Parasta oli toki se, että lopulta viimeisen pallon läjähdettyä lattiaan, me olimme pari pinnaa edellä kaveria. Eli 2-1 voitto tästä matsista ja sijat 5-6 haarukassa!
Jälleen pikainen ruoka-ajelu Mänttään. Tällä kertaa kuskina lähes juuri ajo-oikeuden saanut Vesterinen. Turvallisesti päästiin perille, kiitos vaan vanhemmalle Vesteriselle opetuksesta ;) Pikaruokailun jälkeen alkoikin hetimiten valmistautuminen osaltamme viimeiseen koitokseen, taisteluun sijoista 5-6 vanhan kiistakumppanimme Kauhavan Wisan kanssa. Wisa joutui lähtemään normaalista suurestikin poikkeavalla seitsikolla, loukkaantumisten ja avainpelaajien fyysisen kuormituksen tasaamisen vuoksi. Me lähdimme kuitenkin tutulla seitsikolla liikkeelle. Peli lähtikin rullaamaan meidän osalta ihan mukavasti ja koko erä meni meidän komennuksessa ja näin ollen ensimmäinen kiinnitys viitossijaan.
Jo ensimmäisen erän aikana olimme tehneet melko isojakin muutoksia pelaavaan seitsikkoon ja lähdimmekin toiseen erään vahvasti muuttuneella kokoonpanolla. Erä eteni kuitenkin edelleen mukavasti meidän komennuksessa aina viimeisiin palloihin asti, kaveri oli jo enemmän kuin sillassa, mutta jälleen jäi ikävä kyllä se viimeinen niitti niittaamatta. Kaveri tuli rinnalle ja ohi osin meidän sekoiluillamme, mutta myös omilla ansioillaan.
Ja kun tälle tielle lähdettiin, niin olihan se oikeastaan ihan odotettuakin, että päätettiin siis tämäkin matsi kolme-eräisenä. Puolessa välissä erää pääsimme vaihtamaan kenttäpuolia parin pinnan johdossa, kunnes Wisa pääsi jälleen rinnalle ja ohi parin pinnan kaulaan. Taisimme vielä päästä uudelleen rinnalle, mutta ohi emme enää päässeet ja peli päättyi Wisan syöttövaihtoon tulleen kakkospassarin aivan sivurajan tuntumaan pudonneeseen ässäsyöttöön.
Lopputuloksena siis viisi peliä, 2 voittoa, kolme tappiota ja 6. sija. Neljä peliä päättyi tiukimmalla mahdollisella tavalla 2-1 eli kaikki kyllä jätettiin varmasti pelikentälle. Kuudes sija ei ollut ihan sitä mitä lähdettiin hakemaan tästä turnauksesta. Kaukana ei tosin ollut, että tätäkin kirjoitusta voisi kirjoittaa eri tunnelmissa. Meillä oli täydet saumat viedä ensimmäinen peli NaPaa vastaan ja sen jälkeen turnauksen käsikirjoitus meidän osalta olis varmasti voinut olla toisenlainen. Voitolla NaPa sai tuosta meidän pelistä todella kovan itseluottamusruiskeen, joka kantoi lopulta neljänteen sijaan.
Eihän meidänkään turnaus toki kaatunut vielä tuohon ensimmäiseen tappioon. Jos esimerkiksi olisimme voittaneet Iskun toisella pelissä suoraan 2-0, mikä sekin oli lähellä, olisimme pitäneet itsemme vielä ”hengissä” ja taistelleet edelleen mitalipelipaikasta. Toisaalta ensimmäisen pelin tappio voi myös johtaa kunnon heräämiseen ja sitä kautta antaa uskomattomia voimia edetä vaikka kuinka pitkälle. Meidän kohdalla tuo ei siis aivan toteutunut, mutta sitä vastoin isäntäjoukkue Tähti konttasi ensimmäisen pelin, nousi toisessa pelissä kanveesista ja pelasi hurmiossa itsensä ensin välieriin ja loppujen lopuksi aina mestariksi asti ja siitä erittäin isot onnittelut Vilppulaan, olette todella mestaruuden arvoisia!!
Koko kauden tasoomme nähden emme missään nimessä pelanneet täysin omalla, hyvällä tasollamme kuin ajoittain koko turnauksen aikana. Epätavallista kyllä, niin tappiotilanteissa usko omaan tekemiseemme mureni yllättävänkin nopeasti ja meiltä loppui rohkeus, jotka usein ovat olleet meidän vahvuuksiamme. Pelaamisesta puuttui ns. tekemisen meininki ja intohimo ja pelaaminen meni enemmänkin suorittamiseksi. Oliko pitkän kauden väsymystä vai mitä ?!? Toisaalta on myös syytä muistaa, että pojat nousivat heikon alun jälkeen hienosti vielä taistelemaan ja toiseen peliimme saimme toivomamme tasonnoston ja peli olikin Iskua vastaan erittäin korkeatasoista.
Mutta jos, jos ja jos! Rehellisesti täytyy kuitenkin myöntää, että tällä kertaa löytyi viisi piirun verran kovempaa ja halukkaampaa joukkuetta ennen meitä. Välillä vaan täytyy ikävä kyllä ottaa pataan ja pudota kanveesiin, jotta voi nousta jälleen ylös entistä kovempana! Tappioiden jälkeen oppii jälleen myös arvostamaan entistä enemmän niitä hienoja hetkiä, joita voittojen hetkellä pääsee kokemaan. Me nousemme vielä tästä, se on ihan varma ja olemme ensi kaudella entistä kovempia! Muistakaa pojat myös, että vaikka nyt ottaa kupoliin, niin ei ole myöskään syytä painaa sitä kupolia kovinkaan syvälle!
Voin sanoa, että tämäkin turnaus ja koko kausi tarjosivat jälleen huikeita tunteita laidasta laitaan!
Näitä tuntemuksia ei rahalla voi ostaa, ne pitää päästä kokemaan joukkueen mukana!
Kiitos koko tiimille jälleen kerran: Late, Juppe, Eetu M, Robo, Arska, Venne, Jonttu, Eetu V., Nikke, Joonu, Juuso ja Joona! Ei se Suomen 6. Paras nyt ihan huono oo, ajan kanssa sekin tästä taas kirkastuu! Te osoititte jälleen tämän kauden aikana, että kaikki olivat enemmän kuin paikkansa arvoisia!
Kiitos myös Ellu, Letku ja Mika! Kausi on ollut pitkä ja ehkä raskaskin, mutta jokainen on hoitanut jälleen oman ruutunsa tyylikkäästi!
Kiitos myös muille taustajoukoille, kuljetukset ja kotiturnaukset kuten kannustuksetkin ovat hoituneet vanhaan malliin erinomaisesti!
Ensi vuonna mennään sitten päätyyn asti, eikö!?!
-eetu-
Kauden huipennus oli taas käsillä, kun perjantaina otettiin musta BOBi alle ja Salon poikaitten kanssa lähettiin kohti Vilppulaa ja A-poikien SM-finaaleja. BOBi on alias 8+1 paikkainen volkkari-transit, joka vuokrattiin lähtöpaikalta eli Virtasen Moottorin pihalta. Ei kun se olikin Virtasen Kaupan piha, josta lähdettiin, bulletinissa ollut lähtöpaikka ei pitänytkään ihan kutiansa [Toimituksen edit: Virtanen kuin Virtanen….ei jokaisesta pienestä detaljista tarvitse välittää ;) ]
Samaan aikaan toisaalla, Kuortaneen gängi oli koittanut selviytyä koeviikon ensimmäisestä koitoksesta ja odotteli tutun Olympic Training Centerin pihalla yhteistyökumppanin tuttua taksia kyytipojaksi.
Seiväsmatkojen tiivistunnelmaisen menomatkan jälkeen oli tarkoitus käydä pelihallin valoja testaamassa ja ottamassa pieni tuntuma halliin sekä iltahiet. Kaikki olivatkin päässeet turvallisesti perille ja pikku iltapuhde meni suunnitellusti. Seuraavaksi nokka kohti Keurusselän hulppeita metsä- ja järvimaisemia. Täällä vuorostaan valmennusjohdon oli tarkoitus ottaa omat iltahiet, kuka saunassa ja kuka hotellin liukkaaksi voidellulla tanssilattialla Ippe Mansikan tahtiin. Melko vilkas menomesta tuo Keurusselän tanssimekka olikin. Keski-ikä tosin oli meidän(kin) staffille hieman liikaa.
Illalla pidimme vielä pienen hengenkohotuspalaverin joukkueen kanssa, jossa Aurinkokuningas Tamia mukaellen asetimme viikonlopun teemat ja prinsiipit kohdilleen! Myöskin käytössä ollut ”powerpoint”- materiaali oli tuolta Tamin ajoilta, teemat nimittäin kirjoitettiin ihan käsin paperiselle fläppitaululle :D
Aamu valkeni lopulta ja vankan aamupalan turvin lähdettiin kohti tapahtumakeskusta. Avajaisseremonioiden jälkeen saimme vielä haistella tunnelmaa katsomosta käsin, kun ensimmäinen pelimme oli otteluohjelmassa vasta toisena vuorossa. Tämä oli toki hyvä asia faniemme kannalta, autokuntien ei tarvinnut startata kotikonnuilta näin aivan kukonlaulun aikaan.
Ensimmäinen peli oli tuttua Napapiirin kettuja vastaan. Peliin laitoimme ykkösnyrkkimme kehiin ja niin oli NaPallakin oma ykkösrosterinsa Mäkisen Jeren johdolla kentällä. Peli ei oikein lähtenyt totutulla eikä halutulla tavalla rullaamaan. Passitempo oli meillä aivan liian nopeaa ja isot laitakamelimme eivät päässeet missään vaiheessa oikein paukuttamaan lakikorkeudesta palloja kenttään. Vähän oli muutoinkin epävarmoja otteita ilmassa melkein joka osa-alueella ja erää mentiin aivan viime metreille asti Kettujen johdolla. Saimme kuitenkin pikkuhiljaa juonen päästä kiinni ja olimme erän lopulla aivan rinnalla. Kovuus ei kuitenkaan ihan riittänyt tällä kertaa ja erä tiukasti Rovaniemelle!
Toiseen erään lähdettiin samalla rosterilla ja nyt alkukankeus tuntui hieman rapisseen. Veimme erää viiden pinnan johdossa aina 19 pisteeseen asti. Sitten NaPa alkoi kaivaa lattianrajasta uhrautuvaisesti palloja ja päätti tehokkaasti näistä jatkopallot meidän kenttään. Lisäksi meillä alkoi peli hieman murentua kaikilla osa-alueilla eikä oikein selkeää herättäjää löytynyt. NaPa vei hurmiossa toisenkin erän ja näin ollen pelin 2-0. Heikoin alku turnaukselle mitä tulla voi.
Kamat kasaan ja syömään Mäntän puolelle ja samalla hieman vilkuilemaan mitä toisella kentällä tapahtuu. Sen jälkeen takaisin Parkkivuoreen ja keskittymään todella tärkeään seuraavaan koitokseen Rantaperkiön Iskua vastaan.
Ensimmäisen pelin lopputulos ei missään nimessä haudannut vielä meidän jatkohaaveita, mutta toki se teki ne haastavammiksi. Iskua vastaan oli pelattu kauden aikana todella monta kertaa tiukkoja vääntöjä puolin ja toisin ja samaa oli luvassa nytkin.
Teimme pari muutosta pelaavaan seitsikkoon ja tavoitteena oli pistää kaikki likoon. Peli olikin alusta lähtien korkeatasoista ja varsinkin meiltä selkeä tasonnosto edelliseen peliin. Ensimmäinen erä meille tiukkojen vaiheiden jälkeen, erittäin hyvällä meiningillä. Vastaanotto toimi, sitä kautta oli helppo pelata myös ykköshyökkäyksiä ja niitä keskarimme naputtelivatkin todella hyvillä tehoilla vastustajan puolelle. Syöttömme oli myös hyvällä tasolla.
Toiseen erään hyökättiin samalla vimmalla. Erä menikin pitkään meidän käsikirjoituksen mukaan ja taisipa meillä olla parikin eräpalloa lopussa, jos oikein muistan. Mutta ei kun ei! Isku löysi vielä lisävaihteen ja lääkkeet meidän pysäyttämiseen ja niin vain meni peli kolmanteen erään.
Kolmattakin erää mentiin tasatahtiin aivan loppumetreille asti, kunnes naapuri sai pari kovaa torjuntaa loppuun ja mieltä loppui ikävä kyllä usko loppukiriin. Peli 2-1 tiukan ja lopputurnausarvoisen taistelun jälkeen Iskulle. Tämä lopputulos sinetöi meidän jäämisen mitalipelien ulkopuolelle tänä vuonna, kolmen vuoden mitaliputki meni siis valitettavasti poikki.
Karvas, todella karvas oli paikka, koska meillä oli omat hetkemme molemmissa peleissä, joissa olisimme voineet ns. tappaa pelin ja kääntää sen eduksemme. Mutta ei auta, kun löysät on jo housuissa, niin silloin on myöhäistä enää mutista! NaPa ja Isku meidän lohkosta ansaitsivat paikkansa neljän joukkoon omalla hyvällä pelillä ja that’s it!
Tavoitteen karattua käsistä, meillä oli haasteena saada pojat kerran vielä viritettyä lentoon lauantaipäivän aikana. Meillä oli nimittäin vielä yksi alkusarjan peli pelattavana ja siihen oli vielä muutama tunti aikaa. Suurimman panoksen puuttuessa halusimme saada lepoaikaa meidän isoimmille järkäleille. Näin ollen pistimme seitsikkomme täyteen remonttiin. Alkuperäisestä seitsikosta ei jäänyt kentälle kuin kaksi miestä ja nekin täysin eri pelipaikoille, joissa olivat tottuneet pelaamaan.
Ottelusta tuli kahden väsyneen joukkueen ”pelailu”, jossa ei suurempia hienouksia nähty. Ja kuten käsikirjoitukseen kuuluu, niin pelin ollessa tulossa meille jo 2-0, niin vielä kerran vietiin tikkari suusta ja vastustaja vei pelin kolmanteen erään. Tällä kertaa olimme kuitenkin lopussa vahvempia ja kairasimme itsellemme päivän ensimmäisen ja ainoan voiton. Se oli henkisesti erittäin tärkeää, vaikkakaan ei suuremmin vaikuttanut tulevan päivän ohjelmaan. Tosin se toki tällä varmistui, että saimme jatkaa turnausta seuraavana päivänä tutussa salissa Parkkivuoressa eikä vastaan tullut tässä vaiheessa vielä vanhaa tuttua Kauhavan Wisaa, joka oli myös joutunut karvaasti pettymään, jääden mitalipelien ulkopuolelle.
Voitto takataskussa kohti humppamestaa ja maittavasta buffet-pöydästä palautushiilarit napaan ja vielä erikoisluvalla saunan kautta pehkuihin. Tai siis pelurit, staffi kävi vielä kuuntelemassa Kauhavan karaokeprinssiä parin biisin verran karaokepuolella :D
Sunnuntaiaamukin se vaan valkeni, vaikka ei ihan yhtä aurinkoisena kuin ajateltiin. Aamupelissä vastaan asettui hieman vajaamiehinen Oulunsalon Vasama, jonka yksi syömähampaista oli saanut pelikieltoa vaihtopenkin Feng Shui-tyyppisestä uudelleen muotoilusta! Saimme hyvän alun peliin, vaikka palautusaika olikin jäänyt lyhyeksi. Nyt oli hyvä yrittämisen meininki taas päällä ja joka osa-alueella tuli tasaiseen tahtiin onnistumisia. Ensimmäinen erä tuli meille melko selvin numeroin. Toiseen erään ajatuksella, että tää hoidetaan nyt suoraan kaks muna kotiin. No niinhän siinä kävi, että taas etukäteissuunnitelmat menivät uusiksi. Pelihuumori katosi pojilta tässä vaiheessa jälleen mystisesti ja Letkun sekä allekirjoittaneen piti ensimmäisen kerran pitkään aikaan antaa tiukempaa palautetta pelureille, jotta olisimme saaneet jotain ryhtiä pelaamiseemme. Pienestä ryhdistäytymisestä huolimatta jouduimme kuitenkin pelaamaan jälleen koko rahan edestä, eli tässä turnauksessa tutuksi tullut kolmas erä odotti jo alkamistaan! Saimme kuin saimmekin nostettua tasoa tähän erään ja ajoittain peli oli ihan hyvätasoista välien selvittelyjä ja välillä me olimme kuskin paikalla ja välillä OsVa. Parasta oli toki se, että lopulta viimeisen pallon läjähdettyä lattiaan, me olimme pari pinnaa edellä kaveria. Eli 2-1 voitto tästä matsista ja sijat 5-6 haarukassa!
Jälleen pikainen ruoka-ajelu Mänttään. Tällä kertaa kuskina lähes juuri ajo-oikeuden saanut Vesterinen. Turvallisesti päästiin perille, kiitos vaan vanhemmalle Vesteriselle opetuksesta ;) Pikaruokailun jälkeen alkoikin hetimiten valmistautuminen osaltamme viimeiseen koitokseen, taisteluun sijoista 5-6 vanhan kiistakumppanimme Kauhavan Wisan kanssa. Wisa joutui lähtemään normaalista suurestikin poikkeavalla seitsikolla, loukkaantumisten ja avainpelaajien fyysisen kuormituksen tasaamisen vuoksi. Me lähdimme kuitenkin tutulla seitsikolla liikkeelle. Peli lähtikin rullaamaan meidän osalta ihan mukavasti ja koko erä meni meidän komennuksessa ja näin ollen ensimmäinen kiinnitys viitossijaan.
Jo ensimmäisen erän aikana olimme tehneet melko isojakin muutoksia pelaavaan seitsikkoon ja lähdimmekin toiseen erään vahvasti muuttuneella kokoonpanolla. Erä eteni kuitenkin edelleen mukavasti meidän komennuksessa aina viimeisiin palloihin asti, kaveri oli jo enemmän kuin sillassa, mutta jälleen jäi ikävä kyllä se viimeinen niitti niittaamatta. Kaveri tuli rinnalle ja ohi osin meidän sekoiluillamme, mutta myös omilla ansioillaan.
Ja kun tälle tielle lähdettiin, niin olihan se oikeastaan ihan odotettuakin, että päätettiin siis tämäkin matsi kolme-eräisenä. Puolessa välissä erää pääsimme vaihtamaan kenttäpuolia parin pinnan johdossa, kunnes Wisa pääsi jälleen rinnalle ja ohi parin pinnan kaulaan. Taisimme vielä päästä uudelleen rinnalle, mutta ohi emme enää päässeet ja peli päättyi Wisan syöttövaihtoon tulleen kakkospassarin aivan sivurajan tuntumaan pudonneeseen ässäsyöttöön.
Lopputuloksena siis viisi peliä, 2 voittoa, kolme tappiota ja 6. sija. Neljä peliä päättyi tiukimmalla mahdollisella tavalla 2-1 eli kaikki kyllä jätettiin varmasti pelikentälle. Kuudes sija ei ollut ihan sitä mitä lähdettiin hakemaan tästä turnauksesta. Kaukana ei tosin ollut, että tätäkin kirjoitusta voisi kirjoittaa eri tunnelmissa. Meillä oli täydet saumat viedä ensimmäinen peli NaPaa vastaan ja sen jälkeen turnauksen käsikirjoitus meidän osalta olis varmasti voinut olla toisenlainen. Voitolla NaPa sai tuosta meidän pelistä todella kovan itseluottamusruiskeen, joka kantoi lopulta neljänteen sijaan.
Eihän meidänkään turnaus toki kaatunut vielä tuohon ensimmäiseen tappioon. Jos esimerkiksi olisimme voittaneet Iskun toisella pelissä suoraan 2-0, mikä sekin oli lähellä, olisimme pitäneet itsemme vielä ”hengissä” ja taistelleet edelleen mitalipelipaikasta. Toisaalta ensimmäisen pelin tappio voi myös johtaa kunnon heräämiseen ja sitä kautta antaa uskomattomia voimia edetä vaikka kuinka pitkälle. Meidän kohdalla tuo ei siis aivan toteutunut, mutta sitä vastoin isäntäjoukkue Tähti konttasi ensimmäisen pelin, nousi toisessa pelissä kanveesista ja pelasi hurmiossa itsensä ensin välieriin ja loppujen lopuksi aina mestariksi asti ja siitä erittäin isot onnittelut Vilppulaan, olette todella mestaruuden arvoisia!!
Koko kauden tasoomme nähden emme missään nimessä pelanneet täysin omalla, hyvällä tasollamme kuin ajoittain koko turnauksen aikana. Epätavallista kyllä, niin tappiotilanteissa usko omaan tekemiseemme mureni yllättävänkin nopeasti ja meiltä loppui rohkeus, jotka usein ovat olleet meidän vahvuuksiamme. Pelaamisesta puuttui ns. tekemisen meininki ja intohimo ja pelaaminen meni enemmänkin suorittamiseksi. Oliko pitkän kauden väsymystä vai mitä ?!? Toisaalta on myös syytä muistaa, että pojat nousivat heikon alun jälkeen hienosti vielä taistelemaan ja toiseen peliimme saimme toivomamme tasonnoston ja peli olikin Iskua vastaan erittäin korkeatasoista.
Mutta jos, jos ja jos! Rehellisesti täytyy kuitenkin myöntää, että tällä kertaa löytyi viisi piirun verran kovempaa ja halukkaampaa joukkuetta ennen meitä. Välillä vaan täytyy ikävä kyllä ottaa pataan ja pudota kanveesiin, jotta voi nousta jälleen ylös entistä kovempana! Tappioiden jälkeen oppii jälleen myös arvostamaan entistä enemmän niitä hienoja hetkiä, joita voittojen hetkellä pääsee kokemaan. Me nousemme vielä tästä, se on ihan varma ja olemme ensi kaudella entistä kovempia! Muistakaa pojat myös, että vaikka nyt ottaa kupoliin, niin ei ole myöskään syytä painaa sitä kupolia kovinkaan syvälle!
Voin sanoa, että tämäkin turnaus ja koko kausi tarjosivat jälleen huikeita tunteita laidasta laitaan!
Näitä tuntemuksia ei rahalla voi ostaa, ne pitää päästä kokemaan joukkueen mukana!
Kiitos koko tiimille jälleen kerran: Late, Juppe, Eetu M, Robo, Arska, Venne, Jonttu, Eetu V., Nikke, Joonu, Juuso ja Joona! Ei se Suomen 6. Paras nyt ihan huono oo, ajan kanssa sekin tästä taas kirkastuu! Te osoititte jälleen tämän kauden aikana, että kaikki olivat enemmän kuin paikkansa arvoisia!
Kiitos myös Ellu, Letku ja Mika! Kausi on ollut pitkä ja ehkä raskaskin, mutta jokainen on hoitanut jälleen oman ruutunsa tyylikkäästi!
Kiitos myös muille taustajoukoille, kuljetukset ja kotiturnaukset kuten kannustuksetkin ovat hoituneet vanhaan malliin erinomaisesti!
Ensi vuonna mennään sitten päätyyn asti, eikö!?!
-eetu-
