Home Sweet Home
Parin harha-askeleen (kaksi vierasturnausta) jälkeen saimme palata jälleen rakkaan Hermannin hämyisiin valoihin. Vihdoin myös uus-vanhan tulostaulun säädöt oli saatu myös kohdilleen, joten tällä kertaa, aina niin asiantuntevat kirjurimme, saivat muistella morsetuksen aakkosia, jotta tulostaulu pysyi koko päivän ajan tasalla.
Joukkueenjohtomme oli saanut myös vihiä, että salissa olisi myös ilmastointi!! Ja toimiva sellainen, jos vain olisimme löytäneet sitä säätävän namiskuukkelin jo aikaisemmin!
Teknologian kehittyminen on näinä päivinä melko vauhdikasta, mutta edellä mainituista kehitysaskelista huolimatta, emme vielä päässeet kokeilemaan kansainvälisiltä kentiltä tuttuja iPadeja, joilla olisimme voineet informoida tuomareita ja kirjureita mahdollisista pelaajavaihdoksista kesken pelin. Eiköhän tätäkin tekniikkaa päästä kohta hyödyntämään pohjolan perukoilla, jotta saadaan pelien kulkua jouhevammaksi ja helpotettua kirjureiden toimintaa. [toimituksen edit: Leimun Juhalta kannattaa kysellä lisätietoja tai katsoa U19M EM-karsintapeli Youtubesta]
Kaikesta huolimatta pääsimme aloittamaan kevätkauden täydellä rosterilla, vaikka joitain viikkoja sitten treeneissä oli parikin nilkan pyörähdystä saatu ikävä kyllä todistaa. Kyseessä oli siis kevään ensimmäinen, mutta samalla jo myös viimeinen pooliturnaus. Nyt pelattiin paikoista tulevissa välierälohkoissa. Tiedossa oli hyvätasoisia matseja, pelasimmehan ylimmässä, A-poolissa ja vastustajina tutut Vammalan ylpeydet Sastamalasta, Wisan karaokemestarin prinssit Kauhavalta sekä mustanmakkaran purijat mansesta eli Rantaperkiön Isku.
Eka peli luonnollisesti Vammalaa vastaan. Peliin lähdettiin jo tutuksi tulleella seitsikolla, Joona, Jonttu, Juuso, Arska, Late, Juppe sekä Nikke. Ja pelikin lähti melko tutusti liikkeelle. Valepa syötti tehokkaasti ja me roiskimme palloa vastaanotosta seinille. Lisäksi laiturimme yrittivät väkisin puskea palloa läpi neljämetrisen ja tiiviin torjunnan. Emme päässeet ensimmäisessä erässä oikein missään vaiheessa peliin mukaan ja aika nopeasti erä menikin naapurille.
Toiseen erään samalla kuusikolla ja nyt alkoi löytymään tatsia vastaanottoon. Edelleen kuitenkin jääräpäisyys laidoissa jatkui. Joku oli ilmeisesti löytänyt myös sen ilmastoinnin säätönamiskuukkelin, koska meillä tuntui olevan kova myötätuuli - sen verran paljon nimittäin syöttömme leijailivat yli rajojen. No toki samassa suhteessa naapurilla oli vastatuuli ja meidän onneksi tämä aiheutti heille vastaavasti tuhottoman paljon verkkosyöttöjä. Me teimme toiseen erään vähemmän kuitenkin virheitä ja Arska mätti palloa muutaman rajarikon verran vähemmän kuin virkaveli toisella puolella ja saimme kuin saimmekin venytettyä pelin kolmanteen erään.
Sitä mentiinkin sitten tasatahtiin aina toiselle kymmenelle asti, kunnes meidän torjunta-puolustuspelaamisemme ja jatkopallohyökkäys loksahti kohdalleen ja veimme kuin veimmekin tasaisen erän ja peli nimiimme 2-1. Henkisesti tärkeä avausvoitto!
Tämän jälkeen lähes puolet pelaajista lähtikin sitten ehostamaan itseään kaupungin parhaisiin ilusalongeihin (vanhojen tanssit taitavat olla tulossa….). Sen jälkeen kelpasikin taas näyttää naamaansa ja pelitaitojaan kymmenpäiselle katsomolle, josta yllättäen löytyi nuorta naiskauneuttakin yllin kyllin.
Seuraava koitos oli Wisan karaokeprinssejä vastaan. Aloittavaan seitsikkoomme teimme pienen muutoksen, kun Laten paikan laitakamelina otti tämän kauden Il Capitanomme Venne sekä keskiryntääjäksi Juuson paikalle tuli juniorimme Maki. Ajomiehen lailla päätimme lähteä heti alusta lähtien kuskin paikalle tässä ottelussa. Suunnitelmamme pitikin loistavasti ja pojat eivät vain lähteneet siitä mihin viime pelissä jäivät, vaan kiristivät ruuvia vielä vähän kireämmälle. Nyt vastaanotto oli alusta lähtien vahvaa ja loi perustan monipuoliselle pelaamiselle. Myös laiturimme hyökkäsivät rohkeasti, mutta järkevästi ja Joona käytti myös hienosti sopivassa määrin keskihyökkääjiämme. Toki myös iso pajavasaramme, Arska, oli täystyöllistetty ja jälleen totutun varma tässä pelissä.
Ensimmäinen erä mentiin tasaiseen tahtiin lähes loppuun asti, kunnes saimme jälleen kovalla perussuorittamisen tasolla väännettyä erän itsellemme. Toiseen erään saimme omaa syöttöämme tehokkaammaksi ja sitä kautta helpotettua pelaamistamme. Toinen erä melko selvin luvuin myös meille ja koko matsi 2-0. Käärmetanssi otteluvoiton kunniaksi sai alkaa.
Päivän kolmas ja viimeinen matsi siis Mustanmakkaran purijoita vastaan. Tilastonikkariemme juuri ennen peliä valmistamien laskelmien mukaan, 2-0 tappiolla jäisimme poolissamme kolmanneksi ja se tietäisi kivikovaan välierälohkoon joutumista. Erävoittokin tästä pelistä varmistaisi meille jatkoon hieman suotuisammat lähtökohdat.
Päätimme lähteä viimeiseen peliin samalla kokoonpanolla kuin päivän ensimmäiseen koitokseen.
Peli oli alusta lähtien kahden melko tasavahvan ja yllättävän virkeän joukkueen, hyvätasoista lenaa. Yllättävän virkeää siksi, että molemmilla oli kaksi tiukkaa peliä ja pitkä päivä jo takana. Toki pelin tärkeydellä ja merkityksellä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Tiukan väännön päätteeksi saimme runtattua jälleen hyvällä syöttö-torjunta-puolustus- ja jatkopallopelaamisella ensimmäisen erän itsellemme. Kuten edellisestä lauseesta on tulkittavissa, niin kaikki osa-alueet toimivat tässä erässä mainosti ja se oli voittomme ”salaisuus”.
Toiseen erään teimme sitten muutoksia seitsikkoon ja tarjoilijaksi vaihdoimme Vesterisen yhtyeineen, liberoksi Joonun ja keskariksi jälleen Mäen Eetun. Venne pääsi jälleen myös poweri-seurakavereitaan vastaan pelaamaan.
Muutoksista huolimatta pelimme tasossa ei tapahtunut muutosta, tai jos tapahtui, niin ainoastaan parempaan suuntaan. Hävisimme kyllä toisen erän, mutta se oli kylläkin vastustajan hyvyyttä, ei meidän heikkoutta. Ja kolmas erä olikin sitten taas meidän heiniä, vastaanotto oli rautaa ja Joonu esitti varman vastaanoton lisäksi tukun loistokkaita puolustuksia. Vesterisen Eetu taas jakeli maukkaita hyökkäyspaikkoja melko tasaisesti kaikille, toki Arska sai vaihteeksi välillä tarjoilua normaalin tapaan. Näin ollen viimeinenkin peli meille 2-1 ja viimeisen A-poolin piikkipaikka.
Tätä kirjoittaessa on jo selvää, että välieräturnaus odottaa meitä Kauhavalla. Sieltä olisi tarkoitus lähteä tosissaan kairaamaan itsellemme täksi kevääksi taas SM-finaalipaikkaa. Se on täyttä realismia ja omissa käsissä, mutta toki pelata saadaan sen paikan eteen!
Sitä ennen mitellään vielä Lounaisen alueen herruudesta ja kuka tietää, se turnaus voi olla jälleen jopa kotiparketilla. Ainakin joukkueemme jojo odottelee jo vesi kielellä, että päästäisiin järjestämään vielä yksi huipennus kotimaisemissa [toimituksen edit: jojo taitaa olla estynyt juuri tuona päivänä….]
Jäädään jännittämään!
-eetu-
Parin harha-askeleen (kaksi vierasturnausta) jälkeen saimme palata jälleen rakkaan Hermannin hämyisiin valoihin. Vihdoin myös uus-vanhan tulostaulun säädöt oli saatu myös kohdilleen, joten tällä kertaa, aina niin asiantuntevat kirjurimme, saivat muistella morsetuksen aakkosia, jotta tulostaulu pysyi koko päivän ajan tasalla.
Joukkueenjohtomme oli saanut myös vihiä, että salissa olisi myös ilmastointi!! Ja toimiva sellainen, jos vain olisimme löytäneet sitä säätävän namiskuukkelin jo aikaisemmin!
Teknologian kehittyminen on näinä päivinä melko vauhdikasta, mutta edellä mainituista kehitysaskelista huolimatta, emme vielä päässeet kokeilemaan kansainvälisiltä kentiltä tuttuja iPadeja, joilla olisimme voineet informoida tuomareita ja kirjureita mahdollisista pelaajavaihdoksista kesken pelin. Eiköhän tätäkin tekniikkaa päästä kohta hyödyntämään pohjolan perukoilla, jotta saadaan pelien kulkua jouhevammaksi ja helpotettua kirjureiden toimintaa. [toimituksen edit: Leimun Juhalta kannattaa kysellä lisätietoja tai katsoa U19M EM-karsintapeli Youtubesta]
Kaikesta huolimatta pääsimme aloittamaan kevätkauden täydellä rosterilla, vaikka joitain viikkoja sitten treeneissä oli parikin nilkan pyörähdystä saatu ikävä kyllä todistaa. Kyseessä oli siis kevään ensimmäinen, mutta samalla jo myös viimeinen pooliturnaus. Nyt pelattiin paikoista tulevissa välierälohkoissa. Tiedossa oli hyvätasoisia matseja, pelasimmehan ylimmässä, A-poolissa ja vastustajina tutut Vammalan ylpeydet Sastamalasta, Wisan karaokemestarin prinssit Kauhavalta sekä mustanmakkaran purijat mansesta eli Rantaperkiön Isku.
Eka peli luonnollisesti Vammalaa vastaan. Peliin lähdettiin jo tutuksi tulleella seitsikolla, Joona, Jonttu, Juuso, Arska, Late, Juppe sekä Nikke. Ja pelikin lähti melko tutusti liikkeelle. Valepa syötti tehokkaasti ja me roiskimme palloa vastaanotosta seinille. Lisäksi laiturimme yrittivät väkisin puskea palloa läpi neljämetrisen ja tiiviin torjunnan. Emme päässeet ensimmäisessä erässä oikein missään vaiheessa peliin mukaan ja aika nopeasti erä menikin naapurille.
Toiseen erään samalla kuusikolla ja nyt alkoi löytymään tatsia vastaanottoon. Edelleen kuitenkin jääräpäisyys laidoissa jatkui. Joku oli ilmeisesti löytänyt myös sen ilmastoinnin säätönamiskuukkelin, koska meillä tuntui olevan kova myötätuuli - sen verran paljon nimittäin syöttömme leijailivat yli rajojen. No toki samassa suhteessa naapurilla oli vastatuuli ja meidän onneksi tämä aiheutti heille vastaavasti tuhottoman paljon verkkosyöttöjä. Me teimme toiseen erään vähemmän kuitenkin virheitä ja Arska mätti palloa muutaman rajarikon verran vähemmän kuin virkaveli toisella puolella ja saimme kuin saimmekin venytettyä pelin kolmanteen erään.
Sitä mentiinkin sitten tasatahtiin aina toiselle kymmenelle asti, kunnes meidän torjunta-puolustuspelaamisemme ja jatkopallohyökkäys loksahti kohdalleen ja veimme kuin veimmekin tasaisen erän ja peli nimiimme 2-1. Henkisesti tärkeä avausvoitto!
Tämän jälkeen lähes puolet pelaajista lähtikin sitten ehostamaan itseään kaupungin parhaisiin ilusalongeihin (vanhojen tanssit taitavat olla tulossa….). Sen jälkeen kelpasikin taas näyttää naamaansa ja pelitaitojaan kymmenpäiselle katsomolle, josta yllättäen löytyi nuorta naiskauneuttakin yllin kyllin.
Seuraava koitos oli Wisan karaokeprinssejä vastaan. Aloittavaan seitsikkoomme teimme pienen muutoksen, kun Laten paikan laitakamelina otti tämän kauden Il Capitanomme Venne sekä keskiryntääjäksi Juuson paikalle tuli juniorimme Maki. Ajomiehen lailla päätimme lähteä heti alusta lähtien kuskin paikalle tässä ottelussa. Suunnitelmamme pitikin loistavasti ja pojat eivät vain lähteneet siitä mihin viime pelissä jäivät, vaan kiristivät ruuvia vielä vähän kireämmälle. Nyt vastaanotto oli alusta lähtien vahvaa ja loi perustan monipuoliselle pelaamiselle. Myös laiturimme hyökkäsivät rohkeasti, mutta järkevästi ja Joona käytti myös hienosti sopivassa määrin keskihyökkääjiämme. Toki myös iso pajavasaramme, Arska, oli täystyöllistetty ja jälleen totutun varma tässä pelissä.
Ensimmäinen erä mentiin tasaiseen tahtiin lähes loppuun asti, kunnes saimme jälleen kovalla perussuorittamisen tasolla väännettyä erän itsellemme. Toiseen erään saimme omaa syöttöämme tehokkaammaksi ja sitä kautta helpotettua pelaamistamme. Toinen erä melko selvin luvuin myös meille ja koko matsi 2-0. Käärmetanssi otteluvoiton kunniaksi sai alkaa.
Päivän kolmas ja viimeinen matsi siis Mustanmakkaran purijoita vastaan. Tilastonikkariemme juuri ennen peliä valmistamien laskelmien mukaan, 2-0 tappiolla jäisimme poolissamme kolmanneksi ja se tietäisi kivikovaan välierälohkoon joutumista. Erävoittokin tästä pelistä varmistaisi meille jatkoon hieman suotuisammat lähtökohdat.
Päätimme lähteä viimeiseen peliin samalla kokoonpanolla kuin päivän ensimmäiseen koitokseen.
Peli oli alusta lähtien kahden melko tasavahvan ja yllättävän virkeän joukkueen, hyvätasoista lenaa. Yllättävän virkeää siksi, että molemmilla oli kaksi tiukkaa peliä ja pitkä päivä jo takana. Toki pelin tärkeydellä ja merkityksellä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Tiukan väännön päätteeksi saimme runtattua jälleen hyvällä syöttö-torjunta-puolustus- ja jatkopallopelaamisella ensimmäisen erän itsellemme. Kuten edellisestä lauseesta on tulkittavissa, niin kaikki osa-alueet toimivat tässä erässä mainosti ja se oli voittomme ”salaisuus”.
Toiseen erään teimme sitten muutoksia seitsikkoon ja tarjoilijaksi vaihdoimme Vesterisen yhtyeineen, liberoksi Joonun ja keskariksi jälleen Mäen Eetun. Venne pääsi jälleen myös poweri-seurakavereitaan vastaan pelaamaan.
Muutoksista huolimatta pelimme tasossa ei tapahtunut muutosta, tai jos tapahtui, niin ainoastaan parempaan suuntaan. Hävisimme kyllä toisen erän, mutta se oli kylläkin vastustajan hyvyyttä, ei meidän heikkoutta. Ja kolmas erä olikin sitten taas meidän heiniä, vastaanotto oli rautaa ja Joonu esitti varman vastaanoton lisäksi tukun loistokkaita puolustuksia. Vesterisen Eetu taas jakeli maukkaita hyökkäyspaikkoja melko tasaisesti kaikille, toki Arska sai vaihteeksi välillä tarjoilua normaalin tapaan. Näin ollen viimeinenkin peli meille 2-1 ja viimeisen A-poolin piikkipaikka.
Tätä kirjoittaessa on jo selvää, että välieräturnaus odottaa meitä Kauhavalla. Sieltä olisi tarkoitus lähteä tosissaan kairaamaan itsellemme täksi kevääksi taas SM-finaalipaikkaa. Se on täyttä realismia ja omissa käsissä, mutta toki pelata saadaan sen paikan eteen!
Sitä ennen mitellään vielä Lounaisen alueen herruudesta ja kuka tietää, se turnaus voi olla jälleen jopa kotiparketilla. Ainakin joukkueemme jojo odottelee jo vesi kielellä, että päästäisiin järjestämään vielä yksi huipennus kotimaisemissa [toimituksen edit: jojo taitaa olla estynyt juuri tuona päivänä….]
Jäädään jännittämään!
-eetu-