Finaalien kutsun mä kuulen!
A-pojat pääsivät vaihteeksi ison D:n (Dreamdriver) kyytiin ja tällä kertaa kohteeksi otettiin viime vuotiseen tapaan Kauhava ja sen Lentosotakoulun evp. kasarmialue. Turnausvaihe oli myös sama kuin vuosi sitten, eli nyt pelattiin jälleen finaaliturnaukseen pääsystä. Erona vain se, että tällä kertaa pelattiin jo lähes ikämiessarjaa, A-poikia viiksekkäitä. Muutosta myös aikaisempiin finaaleihimme sikäli, että A-pojissa finaaleihin kelpuutetaan enää 8 joukkuetta 12 sijaan.
Oma lohkomme oli myöskin kuihtunut kolmen koplaksi, Karhulan Veikkojen joutuessa viime metreillä vetämään anomuksensa pois. Meidän lisäksemme lohkossamme oli siis kotijoukkue Wisa sekä Alahärmän Kisa.
Anomuksista päästäänkin suoraan finaaleihin, kun liitto oli päättänyt ojentaa Vilppulalle jo tässä vaiheessa isännyysoikeudet finaalien järjestämiseen. Tämä tarkoittaa tietenkin, että isäntäjoukkueella oli jo ennen välieriä varma finaalipaikka ja kyseisestä Vilppulan lohkosta pelaamalla finaaleihin menee näin vain yksi joukkue.
Meidän lohkostamme oli siis finaaleihin menossa pelaamalla edelleen kaksi joukkuetta kolmesta. Kauden aiempien pelien ja sijoitusten pohjilta oli perusteltua ennakoida, että finaalipaikka olisi normipelillä tarjolla Ajomies-Kauhawalle sekä tiätty meille :D
Turnauksen typistyessä, pelit siirrettiin pelattavaksi iltapäivään ja sitä myöten oli selvää, että lähdemme matkaan vasta aamun pikkutunneilla, ns. suoraan baarista-teemalla, samoilla silmillä siis oltiin liikkeellä. Toinen tekijä aamulähdön perusteeksi oli tietysti talouspuoli. Saimme näin sponsorisummat säästettyä ja pystyimme maksamaan ”pikkukaraokebussimme” pelkillä talletuksista kerääntyneillä osingoilla :D
Saavuttuamme kohteeseen, joukkue otti pienen lisähapen laillisilla keinoilla ja sen jälkeen raivokas alkulämpö ennen Alahärmä-peliä. Päätimme laittaa kaiken likoon heti ekaan peliin ja allekirjoittanutkin keskittyi pelkästään pelin reaaliaikaiseen seurantaan sekä kommentointiin. Luotto oli kova, että emme tällä kaudella enää jatkossa Kisaa kohdattaisi, jolloin myöskään vastustajan hyökkäyskartoille ei olisi enää tarvetta loppukaudesta.
Tasoero joukkueiden välillä tulikin aika nopeasti selväksi ja peli toimi lähinnä oman peruspelin, syöttö-ja hyökkäyspelin, harjoituksena sekä lämmittelynä seuraavaan koitokseen. Toki äärettömän hyvää oli myös se, että saimme kierrätettyä jälleen pelaajarosteria isolla kädellä. Esimerkiksi juuri kun mister Leimu oli saanut vastaanottonsa timanttiseen kuntoon, niin headcoakki, Letku, päästi Kolin pojan ”pitkissä kalsareissaan” irti. Myös Joonu pääsi jälleen näyttämään loistavan varmaa liberopelaamistaan ja ”vastarannan kiiski- Maki” hönkäili keskellä menemään kuin vanhempi sotaratsu. Vesterinen yhtyeineen hoiti jälleen myös kapellimestarin hommat sävelelleen kohdalleen.
Peli meille melko nopeasti 2-0, villit voitontanssit jälleen Eija Kantolan Käärmetanssin tahtiin. Taisipa tuo tanssi taltioitua myös suoraan youtube-lähetykseenkin, jonka streemauksen isä-Keskinen hoiti jälleen esimerkillisesti. Ainakin staffi oli täysin tämän biisin ja juuri varmistetun finaalin lumoissa ja tarjosi näin varmasti tuhatpäiselle katsomokunnalle nähtävää koko rahan edestä.
Alkulämpöjen jälkeen oli aika käydä päivän herkkupalan kimppuun eli titaanien taistoon, KaWi vs. Viesti. Joukkueethan tuntevat toisensa jo läpikotaisin, eikä yllätyksiä pelitavoissa tai pelaajistossa pitäisi enää tässä vaiheessa tapahtua. Nytkään varsinaista yllätystä ei tullut, mutta uuden jokerikortin Kauhawa oli kentälle saanut, kun ensimmäistä kertaa tällä kaudella Suihkosen Niko oli saanut peliluvan uudessa seurassaan. Niko nosti luonnollisesti entisestään Wisan tasoa. Me lähdimme tähän peliin jälleen tutulla rosterilla, Joona, Leimu, Juuso, Arska, Late, Juppe ja Nikke.
Olimme heti kättelystä pari askelta kaveria jäljessä. Vastaanotto jäi vajaaksi ja tappoi näin keskipelaamisemme ja laiturimme joutuivat epäkiitolliseen tehtävään, hyökkäämään järjestelmällisesti kahta miestä vastaan. Hieman siinä sitten rohkeus loppui ja puskimme joko päätä seinään tai toimitimme palloja liian helppoina toiselle puolelle kenttäpuoliskoa.
Erä melko selvästi kaverille ja ei muuta kuin puolen vaihtoon.
Toinen erä alkoi samoissa merkeissä kuin ensimmäinen, mutta pikkuhiljaa erän edetessä vastaanottomme parani ja oma syöttömme paheni ja sitä kautta saimme pidettyä itsemme koukulla kaverin selkämyksessä kiinni, mutta takamatkalla oltiin koko erä kuitenkin. KaWilla oli jo ottelupallokin, mutta vielä kerran meiltä löytyi uusi vaihde ja saimme revittyä itsemme jopa eräpallotilanteeseen. Erä ja lentomme katkesi kuitenkin pariin tekniseen virheeseen sekä koko pelin aikana heikohkoon jatkopallopelaamiseemme.
Pulinat pois, Kauhava oli rehellisesti parempi ja ansaitsi voittonsa, ei selityksiä! Tai ehkä sittenkin pari selitystä, sinivalkoisin silmälasein katsottuna. Pari palloa toisen erän lopulla olisi toki Letkun pelin viivyttelystä huolimatta voinut EHKÄ tuomita toisella tapaa.....! No, mutta edelleenkin, tappiosta voimme viime kädessä syyttää vain ja ainoastaan itseämme ja Kauhavan toimivaa peliä.
Tavoite kuitenkin saavutettiin eli finaalipaikka takataskussa matkataan jälleen Kuortaneen kautta kohti business-cityä, Saloa! Puolet joukkueesta jätettiin jälleen viiden tähden hotelliin Kuortaneelle, jossa vastassa oli hiihtoloman jäljiltä hyvin ”siistit” huoneistot…. NOT!
SM-finaaleja ennen pelataan vielä Lounaisen alueen herruudesta viikon päästä Vilppulassa. Ja sen jälkeen vielä viimeinen voitelu ennen finaaleja, jotka pelataan huhtikuun alussa muuten, missä se nyt olikaan, hmmmm, aivan Vilppulassa nekin. Tosin nyt joudumme valitettavasti kevään huipennukseen ilman tuttua ja turvallista VaLePaa, otamme osaa Juki koko joukkueena!
Nyt pitänee lopetella raportin kirjoittaminen, kun pysähdymme piakkoin hyvin ansaitulle päivälliselle Lapuan kirjainhel......n. Ai niin, ei vielä tarvitsekaan, kun mennäänkin saman ketjun ruokalaan Tampereelle. Ei kun perskules, se oli sittenkin tässä ihan just Alavudella. Tilanteet muuttuu, tilanteet muuttuu! Oi luoja, ota minut jo pois täältä!!!! [Toimituksen edit: Joukkueenjohtajalla on oikeus muuttaa päätöksiään kesken turnausmatkan - etenkin, kun jojo on nainen..... ]
Nähdään ja kuullaan taas piakkoin, stay in tune!
-eetu-
A-pojat pääsivät vaihteeksi ison D:n (Dreamdriver) kyytiin ja tällä kertaa kohteeksi otettiin viime vuotiseen tapaan Kauhava ja sen Lentosotakoulun evp. kasarmialue. Turnausvaihe oli myös sama kuin vuosi sitten, eli nyt pelattiin jälleen finaaliturnaukseen pääsystä. Erona vain se, että tällä kertaa pelattiin jo lähes ikämiessarjaa, A-poikia viiksekkäitä. Muutosta myös aikaisempiin finaaleihimme sikäli, että A-pojissa finaaleihin kelpuutetaan enää 8 joukkuetta 12 sijaan.
Oma lohkomme oli myöskin kuihtunut kolmen koplaksi, Karhulan Veikkojen joutuessa viime metreillä vetämään anomuksensa pois. Meidän lisäksemme lohkossamme oli siis kotijoukkue Wisa sekä Alahärmän Kisa.
Anomuksista päästäänkin suoraan finaaleihin, kun liitto oli päättänyt ojentaa Vilppulalle jo tässä vaiheessa isännyysoikeudet finaalien järjestämiseen. Tämä tarkoittaa tietenkin, että isäntäjoukkueella oli jo ennen välieriä varma finaalipaikka ja kyseisestä Vilppulan lohkosta pelaamalla finaaleihin menee näin vain yksi joukkue.
Meidän lohkostamme oli siis finaaleihin menossa pelaamalla edelleen kaksi joukkuetta kolmesta. Kauden aiempien pelien ja sijoitusten pohjilta oli perusteltua ennakoida, että finaalipaikka olisi normipelillä tarjolla Ajomies-Kauhawalle sekä tiätty meille :D
Turnauksen typistyessä, pelit siirrettiin pelattavaksi iltapäivään ja sitä myöten oli selvää, että lähdemme matkaan vasta aamun pikkutunneilla, ns. suoraan baarista-teemalla, samoilla silmillä siis oltiin liikkeellä. Toinen tekijä aamulähdön perusteeksi oli tietysti talouspuoli. Saimme näin sponsorisummat säästettyä ja pystyimme maksamaan ”pikkukaraokebussimme” pelkillä talletuksista kerääntyneillä osingoilla :D
Saavuttuamme kohteeseen, joukkue otti pienen lisähapen laillisilla keinoilla ja sen jälkeen raivokas alkulämpö ennen Alahärmä-peliä. Päätimme laittaa kaiken likoon heti ekaan peliin ja allekirjoittanutkin keskittyi pelkästään pelin reaaliaikaiseen seurantaan sekä kommentointiin. Luotto oli kova, että emme tällä kaudella enää jatkossa Kisaa kohdattaisi, jolloin myöskään vastustajan hyökkäyskartoille ei olisi enää tarvetta loppukaudesta.
Tasoero joukkueiden välillä tulikin aika nopeasti selväksi ja peli toimi lähinnä oman peruspelin, syöttö-ja hyökkäyspelin, harjoituksena sekä lämmittelynä seuraavaan koitokseen. Toki äärettömän hyvää oli myös se, että saimme kierrätettyä jälleen pelaajarosteria isolla kädellä. Esimerkiksi juuri kun mister Leimu oli saanut vastaanottonsa timanttiseen kuntoon, niin headcoakki, Letku, päästi Kolin pojan ”pitkissä kalsareissaan” irti. Myös Joonu pääsi jälleen näyttämään loistavan varmaa liberopelaamistaan ja ”vastarannan kiiski- Maki” hönkäili keskellä menemään kuin vanhempi sotaratsu. Vesterinen yhtyeineen hoiti jälleen myös kapellimestarin hommat sävelelleen kohdalleen.
Peli meille melko nopeasti 2-0, villit voitontanssit jälleen Eija Kantolan Käärmetanssin tahtiin. Taisipa tuo tanssi taltioitua myös suoraan youtube-lähetykseenkin, jonka streemauksen isä-Keskinen hoiti jälleen esimerkillisesti. Ainakin staffi oli täysin tämän biisin ja juuri varmistetun finaalin lumoissa ja tarjosi näin varmasti tuhatpäiselle katsomokunnalle nähtävää koko rahan edestä.
Alkulämpöjen jälkeen oli aika käydä päivän herkkupalan kimppuun eli titaanien taistoon, KaWi vs. Viesti. Joukkueethan tuntevat toisensa jo läpikotaisin, eikä yllätyksiä pelitavoissa tai pelaajistossa pitäisi enää tässä vaiheessa tapahtua. Nytkään varsinaista yllätystä ei tullut, mutta uuden jokerikortin Kauhawa oli kentälle saanut, kun ensimmäistä kertaa tällä kaudella Suihkosen Niko oli saanut peliluvan uudessa seurassaan. Niko nosti luonnollisesti entisestään Wisan tasoa. Me lähdimme tähän peliin jälleen tutulla rosterilla, Joona, Leimu, Juuso, Arska, Late, Juppe ja Nikke.
Olimme heti kättelystä pari askelta kaveria jäljessä. Vastaanotto jäi vajaaksi ja tappoi näin keskipelaamisemme ja laiturimme joutuivat epäkiitolliseen tehtävään, hyökkäämään järjestelmällisesti kahta miestä vastaan. Hieman siinä sitten rohkeus loppui ja puskimme joko päätä seinään tai toimitimme palloja liian helppoina toiselle puolelle kenttäpuoliskoa.
Erä melko selvästi kaverille ja ei muuta kuin puolen vaihtoon.
Toinen erä alkoi samoissa merkeissä kuin ensimmäinen, mutta pikkuhiljaa erän edetessä vastaanottomme parani ja oma syöttömme paheni ja sitä kautta saimme pidettyä itsemme koukulla kaverin selkämyksessä kiinni, mutta takamatkalla oltiin koko erä kuitenkin. KaWilla oli jo ottelupallokin, mutta vielä kerran meiltä löytyi uusi vaihde ja saimme revittyä itsemme jopa eräpallotilanteeseen. Erä ja lentomme katkesi kuitenkin pariin tekniseen virheeseen sekä koko pelin aikana heikohkoon jatkopallopelaamiseemme.
Pulinat pois, Kauhava oli rehellisesti parempi ja ansaitsi voittonsa, ei selityksiä! Tai ehkä sittenkin pari selitystä, sinivalkoisin silmälasein katsottuna. Pari palloa toisen erän lopulla olisi toki Letkun pelin viivyttelystä huolimatta voinut EHKÄ tuomita toisella tapaa.....! No, mutta edelleenkin, tappiosta voimme viime kädessä syyttää vain ja ainoastaan itseämme ja Kauhavan toimivaa peliä.
Tavoite kuitenkin saavutettiin eli finaalipaikka takataskussa matkataan jälleen Kuortaneen kautta kohti business-cityä, Saloa! Puolet joukkueesta jätettiin jälleen viiden tähden hotelliin Kuortaneelle, jossa vastassa oli hiihtoloman jäljiltä hyvin ”siistit” huoneistot…. NOT!
SM-finaaleja ennen pelataan vielä Lounaisen alueen herruudesta viikon päästä Vilppulassa. Ja sen jälkeen vielä viimeinen voitelu ennen finaaleja, jotka pelataan huhtikuun alussa muuten, missä se nyt olikaan, hmmmm, aivan Vilppulassa nekin. Tosin nyt joudumme valitettavasti kevään huipennukseen ilman tuttua ja turvallista VaLePaa, otamme osaa Juki koko joukkueena!
Nyt pitänee lopetella raportin kirjoittaminen, kun pysähdymme piakkoin hyvin ansaitulle päivälliselle Lapuan kirjainhel......n. Ai niin, ei vielä tarvitsekaan, kun mennäänkin saman ketjun ruokalaan Tampereelle. Ei kun perskules, se oli sittenkin tässä ihan just Alavudella. Tilanteet muuttuu, tilanteet muuttuu! Oi luoja, ota minut jo pois täältä!!!! [Toimituksen edit: Joukkueenjohtajalla on oikeus muuttaa päätöksiään kesken turnausmatkan - etenkin, kun jojo on nainen..... ]
Nähdään ja kuullaan taas piakkoin, stay in tune!
-eetu-
